Kuuntelemisen jalo taito työelämässä

Meille on luotu korvat, joilla kuulee ympäristöään. Kuunteleminen on kuulemisen jalompi taito. Kuuntelemiseksi voi kutsua sitä, että ymmärtää tai ainakin yrittää ymmärtää kuulemaansa. Kun osallistuu keskusteluun tai kuuntelee toisen pitämää puhetta, niin se vaatii aktiivista olemista ja keskittymistä juuri siihen hetkeen. Hyvin helposti käy niin, että alkaa miettiä omia ajatuksia tai vastauksia jo valmiiksi, jolloin kuunteleminen keskeytyy ja osa asiasta jää kuulematta.

Itsensä kuunteleminen onnistuu, jos antaa itselle hiljaista aikaa ja on tekemättä mitään. Ajatukset lähtevät lentoon, antaa niiden virrata tuulen mukana rajoittamatta niiden lentorataa. Siellä jossain, syntyy sellaisia ajatuksia, ettei aluksi niitä uskoisi omiksikaan.  Ideoita, joita kohti voi lähteä kulkemaan rohkeasti, askel kerrallaan. Haaveita, joiden vuoksi on ihana elää. Voi tehdä päätöksiä itselle isoihin asioihin, joihin ei muuten saa vastausta. Mieli kevenee, kun päässä olevat ajatukset saa järjestykseen ja päätökseen.

Toisen kuunteleminen vaatii sitten vähän enemmän. Täytyy olla oikea paikka ja aika, että saadaan keskusteluyhteys toimimaan. Vaatii sen, että on avoinna toisen asialle, pystyy keskittymään. Keskittymiskyky ja juuri siinä hetkessä oleminen on kuin olisi huippu-urheilija, joka keskittyy suoritukseen. Aktiivinen kuunteleminen vaatii koko kehon läsnäoloa. Kehonkieli voi paljastaa kertojalle, että kiinnostaako asia oikeasti. Silmiin katsominen, nyökyttely ja vaikka pienet tarkentavat kysymykset osoittavat toiselle, että on mukana jutussa. Pieniltä tuntuvia asioita mutta voivat olla hyvin tärkeitä kertojalle.

Kuva: Heidi Hölsömäki

Tänä päivänä, esimerkiksi omassa työssä kohtaankin haasteen kuuntelemisen ja kuulemansa muistamisen kanssa. Etätöitä tehdessä joutuu paljon kommunikoimaan puhelimessa, jossa ei ole tukena näkemistä, niin kuin perinteisissä palavereissa. Et saa tukea asiaan kehonkielestä vaan kaikki tapahtuu kuuleman perustella. Puhelinpalaverissa on paras lopettaa kaikki muut tekeminen ja vaikka vaihtaa paikka sellaiseen, jossa voi vain ja ainoastaan keskittyä kuuntelemiseen.  Muistin tueksi toki kannattaa varata kynä ja paperia.

Kuuntelemista voi harjoitella ihan itse keskittymiskykyharjoituksilla ja jättämällä muut häiriötekijät pois näkösältä. Sulkee puhelimen ja muut vempaimet, jotka voivat häiritä tilannetta.

Omakohtaisesti olen huomannut, että minua auttaa kuuntelemisessa myös samanaikaisesti käsillä jonkin tekeminen. Jo opiskeluaikoina minulla oli tunneilla aina mukana neule, sitä neuloessa pulpetinalla, ajatus pysyi koko ajan opetuksessa. Opettajat kyllä tasaisesti testasivat, että kuuntelenko opetusta.  Nykyisin palavereissa piirtelen paperinlaitoihin tai muistilehtiön sivuille, näin pysyin asiassa enkä lähde ”omille poluille”.  Jokaisella on varmasti oma keino ja niitä voi testata itselle mikä mistä hyötyy eniten.

Kirjoittaja Jaana Iivarinen on positiivinen organisoija, jolla sormi ei mene suuhun haasteiden edessä. Jaana on kiinnostunut työskentelemään asiakasrajapinnassa ja kehittämään sitä.

Advertisement

VUOROVAIKUTUS

Mistä me puhumme, kun puhumme vuorovaikutuksesta? Tarkoitammeko sillä neuvottelutaitoja myyntitilanteessa, small talkia seminaarien lounastauolla vai ihmisten kohtaamista?

Huhtikuun alkupuolella olin kouluttajana Joutsassa. Joka päivä oli uusi ryhmä, eli aikaa kommunikoida yhden ryhmän kanssa oli 4 oppituntia. Kohtasin mielenkiintoisia ihmisiä.

Maanantain ryhmässä oli mukana minua jonkin verran vanhempi mies, joka oli alkujaan hieman vastahankainen osallistumaan koulutukseen, mutta loppujen lopuksi häneltä tulivat ne syvimmälle menevät tekniset kysymykset. Hänen kohdallaan vuorovaikutus syntyi ensimmäisen tauon aikana, koska otin kontaktia ja keskustelin hänen kanssaan.

Keskiviikon ryhmässä oli mukana minua jonkin verran nuorempi mies, joka otti puheeksi hiusvärini. Hyvässä hengessä. Keskustelimme mm. sinisen hiusvärin aiheuttamista ennakkoluuloista ja yleisesti siitä, kuinka usein luomme ihmisistä nopean, usein väärän, ennakkokäsityksen lyhyen kontaktin perusteella. Hän oli tässä tapauksessa se aktiivinen kontaktoija, olisin voinut ohittaa hänet lyhyesti, koska olimme jo lopettamassa, mutta sen sijaan, että olisin kävellyt yksin autolleni, kävelin yhdessä hänen kanssaan kahville.

Vuorovaikutusta Konginkankaalla 25.4.2019

Kaikkina koulutuspäivinä kävin kahvilla samassa tilassa, jossa sekä koulutettavat että henkilökunta söivät eväänsä ja joivat kahvinsa. Keskustelu oli polveilevaa ja poukkoilevaa, ihmiset olivat tasa-arvoisia ja aiheet mielenkiintoisia. Jäin useimpina päivinä vielä koulutuksen päättyessä iltapäiväkahville ja keskustelinkin paljon erityisesti toimintaa pyörittävän Johanna Pajusen kanssa. Kirjoista, elokuvista ja kirjoittamisesta me enimmäkseen puhuimme, emme niinkään työasioista.

Toki ”soluttautumistani” helpotti se, että en mennyt tilanteisiin henkselit paukkuen ja pukeuduin tilanteen mukaan. Olin paikalla jakamassa tietoa, en esittelemässä uutta pukuani.

On totta, että minulla on luultavasti varsin vähän yhteistä monien koulutuksiini osallistujien kanssa, mutta meitä yhdistää kuitenkin se, että minäkin olen ollut työttömänä ja osaan samaistua siihen kafkamaiseen maailmaan, jossa työtön vuonna 2019 elää.

Kollegoiden kanssa yhteydenpito onnistuu  myös mobiilisti Outlookin, Skypen ja Teamsin avulla.

Käännetään sivua.

8.4. aloitin myös uudessa työpaikassa, olen nyt Nice-business Consulting Oy: Nicon palkkalistoilla, toimeksiantosopimukseni on voimassa 31.12.2019 saakka. Pe 12.4. kohtasin toisen kerran osan uusista kollegoistani, osan kohtaan livenä myöhemmin. Nyt olen toisenlaisessa ympäristössä, speksit ovat erilaiset. Pukeudun it-ammattilaisen asuuni eli kauluspaitaan ja toisinaan huppariin.

Kaksi ex-kollegaa on nyt myös nykyisiä kollegoja, joten aamu alkoi halauksin. Toki tutussa joukossa on helpompi aloittaa, mutta uskon, että väliaikainen poissaolo toimistotyöstä on tehnyt minusta lähestyttävämmän, ja parantanut taitojani kohdata ihmisiä.

Kun kohtaamme ihmiset oletusarvoisesti positiivisin ennakko-odotuksin ovat syntyvät keskustelut, vaikka lyhyemmätkin, mielenkiintoisempia ja monipuolisempia.

 

Kirjoittaja Tommi Helenius omaa uteliaan mielen ja kokeilee mielellään erilaisia asioita ICT-alaa sivuten. Pelkkä Excelien pyörittely ei innosta, joten Tommi toimii mielellään ihmisten ja teknologian välimaastossa, liiketoiminnan ja tekniikan välisenä tulkkina.