Rekryytin vahvuudet

Työhaastattelu – tärkeitä asioita, sananmukainen tulkinta vai ohipuhumista. Eli mikä kaikki voi mennä yhdessäkin kysymyksessä pieleen ja vastaus vie syvemmälle ei-toivottuun suuntaan.

Noin kuukausi sitten oli Twitterissä liikkeellä Pomo ja Väisänen -strippi, jossa pomo esittää kysymyksen haastateltavalleen, joka on ilmeisesti hakemassa työpaikkaa.

Tuo kuvassa ilmenevä haastattelutilanteen kimurallisuus kyllä kutkuttaa mielikuvitustani. Kolme lamppua välähti.

Kotiläksyt ja konkreettiset esimerkit

Ensimmäinen mielikuva on ilmeisin ja täysin tilannekohtainen eli työnantajan halu selvittää hakijan sopivuus haettavan työntekijän osaamisprofiiliin ja mahdollisesti tiimiin. Pystyäkseen vastaamaan tällaiseen kysymykseen on hakijan pitänyt tehdä kotiläksynsä ja ottaa selvää tehtävän vaatimasta osaamisesta ja sen perusteella miettiä, miten omat kokemukset ja taidot sopivat tehtävästä selviytymiseen.

Vastauksena voisi olla jokin selkeä esimerkki tai pari tilanteista, joissa vahvuuttaan on päässyt käyttämään. Esimerkkinä: ”Yksi vahvuuksistani on reklamaatioiden käsittely. Ollessani myyntivastaavana sain hoidettua toimitusviiveestä erittäin ärsyyntyneen yrityksellemme merkittävän asiakkaan tyytyväiseksi sopimalla toimituksen jaksotuksesta. Tämä ehdotus oli asiakkaalle alkuperäistä parempikin, koska se säästi heillä varastointitilaa. Samalla itsellemme ei aiheutunut tuotantoon kallista ruuhkapiikkiä.” Näin pääset kertomaan paineensiedosta, ratkaisukyvystä ja tuloksentekoajattelustasi.

Kuva: Laura Tammisto/Studio Torkkeli Oy

Vastauksen tarkkuus

Toiseksi nousi mielikuva hakijan varmuudesta teknisesti tarkassa argumentoinnissa. Haastateltava haluaa antaa itsestään todella asiantuntevan kuvan parantaakseen mahdollisuuksiaan tulla valituksi. Onnistukseen tässä hakija on varautunut tarkkaan substanssikohtaiseen tenttaamiseen ja kenties toistelee mielessään oikeina pitämiään vastauksia sen sijaan että kuuntelisi kysymyksen. Tähän toiminee vinkkinä edellisen kohdan kotiläksyjen lisäksi pyrkimys ymmärtää kysymys.

Tarvittaessa voi pyytää kysyjää toistamaan, jopa selittämään kysymyksensä. Sillä tavalla voi osoittaa jotakin omasta halustaan ja kyvystään ottaa selvää asioista eikä olettamalla kiirehtiä vastaamaan. Myös haastattelijalta voi odottaa kuvan kaltaisessa tilanteessa tarkentavaa kysymystä, miksi hakija kokee näkökykynsä diopteriarvojen olevan tehtävässä olennainen. Konemainen valmiin kysymyslistan käyttö on joskus riski. Jotakin oleellista jää helposti nousematta esiin.

”Voi voi, että voi voi olla vanhaa”
tai
”Hilja sanoi Hiljalle niin hiljaa hiljaa ettei Hiljakaan kuullut kuinka hiljaa Hilja sanoi Hiljalle hiljaa.”

Konteksti

Kolmanneksi lampuksi välähti toistensa ohipuhuminen tilanteessa, jossa sanojen merkitys on moniselitteinen. Tuttuja sanoja. Sanoja, joilla on merkitys, useampikin. Tai sana liittyy moneen asiaan ja toimialaan. Esimerkkinä vaikkapa puhe projektipäällikön osaamisesta, joka yleistasolla on samoihin periaatteisiin sopivaa, mutta täysin erilaiset odotukset kohdistuvat rakennusprojektien ohjaamiseen kuin sovelluskehitykseen. On kovin haastavaa ulkopuolisen tietää kaikki erikoisalojen sanat ja niiden käyttötilanteet.

Monella alalla on oma ”kielensä”, ja keskustelijoiden pitää olla tarkkana ymmärryksen syntymisestä. Yleensä asiayhteys paljastaa aiheellaan käytettävän sanaston. Työnhakutilanteessa tietysti auttaa tehtäväkuvaus ja toimialan tuntemus. Ohipuhumisen ja sanallisen väärinymmärryksen välttämisessä auttaa rauhoittuminen ja alaan liittyvä ajatteleminen, lukeminenkin. Silloin asemoi itsensä helpommin samalle aaltopituudelle.

Kirjoittaja Matti Kortteus on Piilo-osaajien aktiivijäsen ja mukana Työmarkkinatorin kehittäjäryhmässä seuraamassa järjestelmän työnhakija- ja sidosryhmäosioiden etenemistä. Matti miettii, miten tulevaa työnhakujärjestelmää käytetään entistä helpommin osaamisen ja osaamistarpeen yhdistämiseksi.

Advertisement

Osaatko kertoa vahvuuksistasi?

Työhaastattelu on usein stressaava tilanne, vaikka siihen olisikin valmistautunut hyvin. Haastattelija haluaa selvittää, oletko lintu vai kala, vai kenties lentokala. Entä miten nämä ominaisuudet sopivat tehtävän profiiliin ja tiimiin?

Yksi perisuomalainen ongelma juontuu sanonnasta pitää kynttilää vakan alla. Valitettavasti liian moni on ottanut tämän ohjenuorakseen elämässä. Ehkä siksi, että koulussa oli riski joutua muiden silmätikuksi, jos osasi asioita liian hyvin.

Tämä malli ampuu helposti itseään jalkaan silloin, kun pitäisi pystyä selkeästi kertomaan omista vahvuuksistaan.

Lähdetään purkamaan tätä kolmen dimension kautta.

1. Sopivuus tehtävään ja tiimiin
2. Tehtäväkohtaisen kielen hallinta
3. Ohipuhuminen – sanat ovat moniselitteisiä

Kuka heistä kuvaa sinua parhaiten?

Sopivuus tehtävään ja tiimiin

Koska haastattelutilanne on varsin erilainen kuin normaali keskustelu, on mahdollista, että tilanteen luoma jännitys vaikuttaa negatiivisesti siihen, pystyykö haastateltava antamaan itsestään ja persoonastaan kuvan, joka vastaa todellisuutta.

Koska jokainen meistä on erilainen, on vaikeaa – ellei mahdotonta – kertoa, mikä tähän auttaa. Jokaisen on löydettävä omat keinonsa, mutta nämä ovat minun:

• Hidastan puhumistani, koska tiedän, että toisinaan ajatus ei ehdi mukaan.
• Yritän rajata egon ja/tai vahvan ekstrovertin ominaisuuksien vaikutusta.
• Yritän muistaa improvisaatio-ohjeen: ”kyllä, ja” on paljon miellyttävämpi kuin nopea ”kyllä, mutta”.

 

Tehtäväkohtaisen kielen hallinta

Olen työskennellyt ICT -alalla vuodesta 1997. Kokemusta on monenlaisissa tehtävissä, ja osaan käyttää tehtäväkohtaista kieltä joissakin alan tehtävissä, mutta oman erikoisosaamisen ulkopuolelle jää kuitenkin suuri joukko terminologiaa. Ja se näkyy ja kuuluu, jos ja kun haen tehtävää, joka ei ole oman vahvuuteni sisällä.

Samoin pitkä työskentely alalla on opettanut mm. finanssimaailman termejä tai sähkönmyyntiin liittyvää sanastoa, mutta kumpaankaan tehtäväkenttään en pystyisi vakuuttavasti sanallistamaan omaa osaamistani.

Pitkä kokemus antaa kuitenkin mahdollisuuksia:

• Pyrin luomaan keskustelusta luontevaa, kollegiaalista.
• Puhun ”meistä”, en ”teistä”.
• Pyrin tuomaan esille ideoita, joita tehtävässä vaaditaan jatkossa(kin).

Cygnaeuksenpuiston viereisen asuinkorttelin kivijalka on mielenkiintoinen esimerkki ymmärtämisestä.

Ohipuhuminen – sanat ovat moniselitteisiä

Sanoilla on merkityksiä, jotka ovat kulttuuri- ja tilannesidonnaisia. Niiden merkitykseen vaikuttavat myös keskustelijoiden tausta, kokemukset ja yleissivistys. Suurin osa asiantuntija-ammateista on sellaisia, joissa ainakin osa sanastoa tulee suoraan tai muokattuna englannin kielestä, ja tässä on toinen ongelma. Englanti on epätäsmällinen kieli, jota on joskus kuvattu mm. näin:

”The problem with defending the purity of the English language is that English is about as pure as a cribhouse whore. We don’t just borrow words; on occasion, English has pursued other languages down alleyways to beat them unconscious and rifle their pockets for new vocabulary.”
– James D. Nicoll

On siis enemmän kuin mahdollista, että keskustelijat luulevat puhuvansa samasta asiasta mutta eivät kuitenkaan saa omaa viestiään välitettyä vastapuolelle.

Tässäkin auttaa haastattelu- ja työkokemus.

• Jos huomaan, että keskustelukumppani ei ymmärrä mitä tarkoitan, peruutan alkuruutuun.
• Vältän viittauksia, jotka ovat vain rajallisesti tuttuja.
• Vältän kliseitä, ainakin yritän.

Jokainen on erilainen persoona ja omien vahvuuksien tunnistaminen on ensisijaista. Niiden sanallistaminen on aivan yhtä tärkeää, mutta sitä voi onneksi harjoitella.

 

Kirjoittaja Tommi Helenius omaa uteliaan mielen ja kokeilee mielellään erilaisia asioita ICT-alaa sivuten. Pelkkä Excelien pyörittely ei innosta, joten Tommi toimii mielellään ihmisten ja teknologian välimaastossa, liiketoiminnan ja tekniikan välisenä tulkkina.