Kutsumusammatti – mitä se on?

”Joka kerta, kun et seuraa sisäistä johdatustasi, tunnet energian vähenemisen, voiman vähenemisen, henkisen kuoleman tunteen”, sanoi kirjailija Shakti Gawain.

Eläimet ”tietävät”, mikä niiden luonto on. Tiikeri metsästää. Papukaija lentää vapaana sademetsässä. Delfiini ui meressä. Simpanssi elää laumassa yhdessä muiden kanssa etsien ruokaa. ”Tietäminen” on ehkä väärä sana. Ne eivät tiedä, kuten ihminen voi tietää asioita. Ne vain elävät niin kuin on tarkoitettu. Mutta ne ahdistuvat ja masentuvat, jos ne eivät saa tai voi toteuttaa sisimmäistä tarkoitustaan. Ne sairastuvat kaipuuseen.

Sairastuuko ihminen, jos hän ei voi toteuttaa kutsumustaan? Kun puhutaan kutsumusammateista, itselleni tulee ensimmäisenä mieleen pappi ja taiteilija. Papin on Jumala kutsunut tehtäväänsä. Taiteilijaa ajaa eteenpäin luomisen vimma. Kumpaakaan ammattia ei tehdä rahan takia. Ainakin niin ulkopuoliset saattavat helposti ajatella. Mutta onhan seurakunnissa varmasti niin sanottuja leipäpappeja, jotka ehkä haaveilevat alanvaihtamisesta. Eikä taiteilija elä pelkällä huomiolla. Taiteilijankin pitää saada korvaus työstä, jotta voi ostaa ruokaa ja maksaa elämisen kulut.

Sairaanhoitajan ammattiakin sanotaan kutsumusammatiksi. Usein kutsumusammattiin liitetään toisten auttaminen, hyvän tekeminen ja pyyteettömät teot. Siksikö sairaanhoitajien palkkakehitys ei ole ollut hyvää, koska ajatellaan, että kutsumusammatissa rahalla ei ole väliä?

Kuvat: Pixabay

Lääkärit ja opettajatkin voivat kokea olevansa kutsumusammatissa. Vahva kutsumus voi altistaa työuupumukselle. Työlleen omistautuminen imee mehut. Ihminen, jolla on vahva tahto ja halu auttaa toisia, ei välttämättä osaa pitää huolta omasta jaksamisestaan.

Taiteilijan kutsumuksen määritteleminen on haastavampaa. Taiteilija ei välttämättä edes auta taiteellaan muita vaan tuottaa katsojalle epämiellyttäviä tunteita. Mutta taide voi olla silti tärkeää kantaa ottavana, ja sen merkitys onkin yhteiskunnallinen.

Itse kirjoitan runoja. Olen tehnyt jonkin verran savitaidetta ja akvarelleja. Haaveilen, että joskus julkaisisin kirjan. Olen jo julkaissut kaksi runokokoelmaa. Mutta minulle kirjailijana tai runoilijana oleminen ei ole vielä niin suuri kutsumus, että voisin tehdä sitä täyspäiväisesti ilman tietoa elannosta. Jos voitan lotosta, sitten perustan taidegallerian ja alan taiteilijaksi, mutta en sitä ennen. Nyt pitää ansaita rahaa palkkatyöstä. Olen tottunut, että palkka tulee tilille kerran kuussa.

Mutta kyllä minä ahdistun ja lamaannun, jos en ole jostain syystä kirjoittanut tai tehnyt mitään luovaa pitkään aikaan. Energia todellakin katoaa. Minulla on tarve kirjoittaa säännöllisesti. Lisäksi haluan, että ihmiset lukevat runojani. Välillä mietin, että kuinka kauan pitää tässä ansiotyön oravanpyörässä olla. Milloin tulee se aika, että voin oikeasti seurata luovuuden kutsua? Tuskin sitä lottovoittoakaan tulee.

Ehkä minä kuulun niihin ihmisiin, jotka tuntevat intohimoa vain uuden oppimista kohtaan. Kyllästynkö lopulta kaikkiin töihin, kun ne olen oppinut, vai onko olemassa ammattia, joka innostaa minua vuodesta toiseen?

Kirjoittaja Heidi Haataja on liminkalainen kulttuuripersoona, joka höpöttää mielellään sosiaalisessa mediassa, kunnanvaltuustonkokouksissa ja esiintymislavoilla.

Advertisement

Haussa unelmatyö

Työnhakua on helppo omalla tavallaan verrata kokopäivätyöhön. Se vie paljon aikaa, se on usein stressaavaa, eikä lopputulos välttämättä aina ole se, mitä itse haluat. Raastavinta työnhaku taitaa olla silloin, kun sitä omaa osaamista tai toivetta vastaavaa työpaikkaa ei yksinkertaisesti löydy.

Jännityksen ja innostuksen määrää on vaikea kuvailla, kun pitkän ajan jälkeen löydät juuri itsellesi sopivan työpaikkailmoituksen. Kaikki toivotut ominaisuudet löytyvät niin sinulta kuin mahdolliselta työnantajaltakin. Laitat hakemuksen ja pääset haastatteluun. Sitten koittaa viikon-kahden mittainen hiljaisuus, jonka jälkeen vaivaantunut rekrytoija kilauttaa kertoakseen huonoja uutisia. Harmi juttu, no ehkä ensi kerralla sitten.

Mutta, mitä sitten, kun sama tilanne toistuu useita kertoja? Pääset haastatteluun, toiseen ja kolmanteen, mutta mikään näistä ei kuitenkaan tärppää. Millä nostat motivaation jatkaa hakua, kun lause ”no mutta ainakin pääsit haastatteluun” on jo kulutettu niin puhki, ettei sitä paikata enää millään? Tällöin negatiiviset ajatukset hiipivät väkisin sen lujankin motivaation omaavan mieleen. Tätä aihetta käsiteltiin myös edellisessä blogikirjoituksessa.

Usein haastatteluja ja mahdollisuuksia päästä hakemaansa työpaikkaan peilaa omaan osaamiseen ja kokemukseen. Monesti haastattelun ja varsinkin kielteisen päätöksen jälkeen saattaa pohtia, mitä olisi pystynyt tekemään paremmin. Itse olen päätynyt siihen tulokseen, että henkilökemiat vaikuttavat kasvavassa määrin rekrytointipäätöksiin. Erityisen hankalan tästä tekee se, että monet yritykset käyttävät rekrytoinnin alkuvaiheessa rekrytointiyrityksiä. Tällöin saatat tipahtaa kilpailusta jo ennen kuin edes pääset näyttämään itseäsi palkkaavaan yritykseen. Tässä siis taas yksi uusi sudenkuoppa täytettäväksi, tähän jo valmiiksi melko kuoppaiseen työnhaun maailmaan.

Koskaan ei kuitenkaan saa luovuttaa, ja jostain se motivaation kipinä täytyy aina vain uudestaan löytää. Mikäli taistelijan tahto kuitenkin hiipuu, voi joskus tehdä hyvää hengähtää työnhausta hetkeksi ja ottaa aikaa muille asioille, jonka jälkeen on taas enemmän energiaa keskittyä työnhakuun!

Kirjoittaja Jutta Niemi on MBA:ta opiskeleva markkinoinnin, viestinnän ja liiketoiminnan kehittämisen multitäskeri, joka saa energian tekemiseensä urheilusta ja äitinä olemisesta.

Työnhaku työn ohessa – onnistuu, ei onnistu

Työnhakija ei läheskään aina ole työtön. Vähintään yhtä moni hakee töitä töissä ollessaan. Usein tämä tuottaa loistavia tuloksia. Mutta joskus tuntuu siltä, että työnhaku ei vain etene tai sille ei löydy aikaa.

Omalla kohdallani käytäntö on osoittanut, että työn ja pikkulapsiarjen yhdistäminen onnistuu minulta mainiosti. Mutta aktiivisen työhaun lisääminen kuvioon ei enää onnistunut. Resurssit eivät yksinkertaisesti riittäneet. Kirjoitin aiheesta Piilo-osaajien blogiin viimeksi noin vuosi sitten. Sama pohdinta on edelleen ajankohtainen.

Vuodessa on kuitenkin tapahtunut paljon. Vaikka työnhakuni on ollut enemmän passiivista kuin aktiivista, olen koko ajan jatkanut pienten askelien ottamista. Jokainen on vienyt minua eteenpäin tiellä kohti uutta työtä. Sekä auttanut minua selvittämään ajatuksiani siitä, millaista työtä haluan mieluiten tulevaisuudessa tehdä.

Matkaan on mahtunut myös suuria askeleita, rohkeutta vaativiakin. Suurimpana reilun kuukauden takainen muutto uudelle paikkakunnalle, ilman täyttä varmuutta tulevaisuudesta.

Kuva: Karoliina Nurmi

Viimeisimpänä projektina tiellä kohti uutta uraa olen aloittanut itseni ja toiveideni tutkimisen Riikka Pajusen uuden kirjan Omaa tehtävää etsimässä avulla. Ensimmäisellä selailukerralla esille nousi vinkki oman sparrausryhmän perustamisesta. Totesin heti, että sellainenhan minulla jo on Piilo-osaajissa.

Olen ollut Piilo-osaajissa reilun puolitoista vuotta aktiivisena osaajana ja työnhakijana – työn ohessa. Välillä tuntuu siltä, että kaikki muut löytävät sen unelmaduunin ja astuvat pois piilosta. Minä vain roikun täällä mukana. Kuitenkin, edelleen, moni pienistäkin askelistani olisi jäänyt ottamatta ilman tätä yhteisöä ja sen tukea. Mikä onkaan parempi paikka sekä saada että antaa apua ja ideoita työnhakuun ja oman uran uuden suunnan pohtimiseen.

Muiden onnistumiset ovat antaneet voimia ja uskoa myös siihen omaan onnistumiseen. Jatkan siis tällä tiellä edelleen, omaan tahtiini, oman kokoisia askeleita ottaen. Jokaisella askelella uran uusi suunta selkiytyy ja uusi työ tulee lähemmäs. Mottoni mukaan:

Luottamus elämän kantavaan voimaan säilyy – kaikki järjestyy aikanaan!

Kirjoittaja Kaisa Selamo on ympäristöstä, hyvinvoinnista, viestinnästä ja valmentamisesta kiinnostunut diplomi-insinööri, joka jakaa aikansa perheen, työnhaun ja itsensä kehittämisen kesken. Suunnitelmissa on uusi suunta uralle.

Mitä tapahtuu unelman toteutumisen jälkeen?

Kirjoitin loppuvuodesta unelmoinnista työnhaussa ja työnhakijana Tampereen Työllisyysviikon puheenvuoroni tiimoilta. Heräsi kommentointia, että olisi kiinnostavaa kuulla, mitä unelman saavuttamisen jälkeen tapahtuu?

Löysin oman uraunelmani vasta työttömyyden myötä, mutkien kautta ja ennakkoluulottomalla uteliaisuudella. Unelma kirkastui minulle vähitellen ja samalla tavalla olen jatkanut sen työstämistä edelleen, kunnes nyt olen mielestäni saavuttanut unelmatyöni, ainakin toistaiseksi.

Työllistyminen unelma-alalleni henkilöstöanalytiikan pariin osoittautui monestakin syystä vaikeaksi. Suurimpia esteitä olivat aiemman (työ)kokemuksen puute sekä se, että koko ala Suomessa on uusi ja vasta nousussa. Toisaalta, jälkimmäinen tarjosi minulle loistavan tilaisuuden olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan kehittämässä tismalleen oikeaa osaamista!

Pääsin lopulta unelma-alalleni koulutuksen ja työharjoittelun avulla. Samalla sain eräänlaisen näköalapaikan: unelmani on vahvasti it-painotteinen, joten pääsy suureen it-taloon erilaisten analytiikkaosaajien läheisyyteen avasi minulle väylän tutustua alaan entistä tarkemmin. Ryhdyinkin päämäärätietoisesti kartoittamaan: mitä eri vaihtoehtoja unelmani tarjoaa – ja mitkä noista vaihtoehdoista kiinnostavat minua eniten sekä osuvat parhaiten vahvuuksiini?

Nyt olen unelmatyössäni; toisaalta unelmani on toteutunut, toisaalta olen edennyt unelmassani syvemmälle. Unelmassani eteneminen itselle entuudestaan tuntemattomalla alalla onnistui minulla parhaiten asteittain työstämällä:

1. Ensin kastoin varpaani unelma-alaan kurssien ja kouluttautumisen myötä
2. Kahlasin syvemmälle työharjoittelussa
3. Vakinaistaminen harjoittelupaikkaan kasvatti verkostojani alalla sekä ymmärrystäni unelmani eri vaihtoehdoista
4. Uusi, erilainen rooli ja unelmatyön saavuttaminen syventää entisestään osaamistani – ja varmasti muovaa unelmaani edelleen

Käytännössä unelmani saavuttaminen on tuonut sisäistä rauhaa ja ulkoista energiaa. Rauha näkyy siinä, että en enää haikaile aidan toisella puolella pilkistelevää ruohoa. IT-talon konsulttina nautin asiakaskohtaamisista ja ratkaisujen kehittämisestä, mutta välillä tuntui, että itse hauskuus (eli minulle datan analysointi) alkoi vasta minun työni jälkeen. Nyt olen itse siellä syvässä analyysien päässä ja tämä maistuu todella hyvältä!

Kuva: Karoliina Nurmi

Samaan aikaan energiatasoni ja läsnäolon taitoni ovat nousseet. Työmatkani on pidentynyt reilusti, mutta silti virtaa riittää työpäivän jälkeenkin eri tavalla kuin ennen. Enää huomioni ei jakaudu kahtaalle enkä kotona pyörittele ura-asioita ajatuksissani. Minulle mielekäs työ on valtava voimavara ja edistää kokonaishyvinvointiani. Se näkyy nyt myös perhe-elämässä; pidemmistä työpäivistä huolimatta olen paremmin läsnä ja hyväntuulisempi kotonakin.

Unelmatyö on vaikuttanut myös sosiaalisen median käyttööni sekä vapaaehtoistyöhöni Piilo-osaajien puheenjohtajana. Aikaa on entistä vähemmän, joten priorisointi-, koordinointi- ja delegointitaitoni ovat hioutuneet entisestään. Somessa ja varsinkin LinkedInissä palan halusta jakaa uusia oppejani – kunhan löydän aikaa julkaisujen tekemiseen. Moni katoaa somesta aktiivisen työnhaun jälkeen, mutta minä en tahdo niin käyvän. Pystyn ja haluan jakaa entistä paremmin substanssiosaamistani ja näkemyksiäni henkilöstöanalytiikan hyödyistä sekä HR:n tulevaisuudesta.

Piilo-osaajissa olen jakanut vastuuta entistä useammille ja huomannut sen auttavan heitäkin esim. oman osaamisen hyödyntämiseen ja syventämiseen, taitojen kartuttamiseen tai uudenlaiseen mielekkyyteen. Samalla toivon toimivani innostavana esimerkkinä unelmatyön saavuttamisesta. Koen voivani antaa entistä enemmän voimaa ja iloisen kuplivaa asennetta kanssaosaajilleni (piilo-osaajat.com/loyda-osaajasi)!

En kuitenkaan usko, että unelmointini päättyy tähän. Unelman täyttyminen on minulle vain askel pidemmälle. Mitä muuta löydänkään unelmani syövereistä? Mitä sinun unelmastasi löytyy?

 

Kirjoittaja Jaana Saramies on Piilo-osaajien priimusmoottori ja yhteisökatalyytti, kaupunginvaltuutettu ja ekonomi, joka innostuu paremman työelämän luomisesta sekä työhyvinvoinnin ja tuottavuuden lisäämisestä henkilöstöanalytiikan ja HR-tiedolla johtamisen keinoin.

Osaaja pois piilosta – Jaanan toinen tarina

Piilo-osaajien perustajajäsen Jaana Saramies on yhteisön olemassa olon aikana vajaassa kahdessa vuodessa paitsi selättänyt työttömyyden myös kehittänyt osaamistaan ja tehnyt unelmastaan totta. Lue alta miten!

Mikä sai sinut alun perin kiinnostumaan Piilo-osaajista?
Ihan alun perin olin Piilareiden idean äiti ja primus motor toiminnan käynnistämisessä. Sittemmin minut valittiin syksyn perustamiskokouksessa yhdistyksen puheenjohtajaksi. Olikin hyvin luontevaa jäädä mukaan yhteisöön ja sen kehittämiseen senkin jälkeen, kun saavutin ensimmäisen työllistymistavoitteeni.

Mitä halusit saavuttaa yhteisön avulla?
Työttömyyden välittömän painon poistuttua tuon määräaikaisen työllistymisen myötä, minulle jäi yhä kytemään unelma. Halusin jatkaa uudelle uralle suuntaamista ja Piilo-osaajien yhteisöstä tiesin saavani tähän kaipaamaani henkistä tukea ja myös käytännön vinkkejä. Kun sitten ensin pääsin haluamaani koulutukseen, ja sain vajaa 1,5 vuotta sitten työharjoittelupaikan unelma-alalleni, työnhakuyhteisön kanssa jaettu ilo oli moninkertainen!

Viime syksynä minuun otettiin yhteyttä Terveystalosta ja kutsuttiin mukaan rekryprosessiin The Unelmaduuniini sisäisen hr-kehityspäällikön ja -data-analyytikon rooliin. Olin yli puoli vuotta aiemmin hakenut kyseistä tehtävää, mutta tuolloin en edennyt videohaastattelusta eteenpäin. Silti olin jäänyt rekrytoivalle esimiehelle positiivisesti mieleen innostukseni ja asenteeni vuoksi. Nyt se kantoi parasta mahdollista hedelmää! Uusi rekryprosessi oli jännittävä – olihan kyseessä unelmani – joten Piilo-osaajien tuki ja mm. haastatteluvinkit tulivat jälleen tarpeeseen.

Lisäksi, asiantuntijaverkostomme kehittäminen ja toiminnan pyörittäminen ovat myös kasvattaneet omaa osaamispakkiani. Olenkin onnellinen ja kiitollinen yhdistyksen puheenjohtajuudesta. Piilo-osaajat on minulle sydämellinen toinen työyhteisöni ja tärkeä osaamisen kehittämisen keidas.

Kuva: Karoliina Nurmi

Miten nämä tavoitteesi toteutuivat?
Kuten arvata saattaa tämän kirjoituksen otsikosta, sain tuon unelmieni työn! Olen ollut nyt hieman yli kuukauden tehtävässä, ja se todellakin on juuri se tehtävä, mistä olen haaveillut ja jonka saavuttamisen eteen olen tehnyt töitä. Edelliset tehtäväni ovat oleellisesti tukeneet tämän etapin saavuttamista ja kasvattaneet osaamistani oikeaan suuntaan monella tavalla.

Tiedän myös nyt, miksen tullut vuosi sitten valituksi tähän tehtävään. Minulta puuttui tuolloin tiettyä osaamista ja nähtyäni edeltäjäni työssään, tiedän, että hän todellakin oli silloin oikea valinta tehtävään. Nyt hän on perhevapaalla ja minulla on yli vuoden sopimus hänen sijaisenaan. Vaikka viime syksynä minut ehdittiin vakinaistaa harjoittelun päätteeksi, olen iloinen, että uskalsin hypätä ja tarttua tähän määräaikaiseen tehtävään. Lisäksi olen kiitollinen CGI:llä saamaani luottamukseen ja tehtäviin. Sielläkin minulla olisi ollut vahva ja kiinnostava ura edessä. Ilokseni tiemme erosivat hyvissä tunnelmissa ja silloinen esimieheni toivoikin, että vielä kohtaamme uuden työsopimuksen allekirjoittamisen merkeissä.

Mitä muuta yhteisö sinulle antoi?
Piilo-osaajien huikea porukka on sekä seissyt tukenani alanvaihtamisen aallokoissa ja antanut henkisesti tärkeän viitekehyksen työttömyys- ja työnhakuaikana, että antanut minulle uudenlaista vastuuta ja kasvunpaikkoja. Tie ideanikkarista puheenjohtajaksi on ollut samaan aikaan todella vauhdikas some-kampanjasta viralliseksi yhdistykseksi ja riittävän asteittainen, jotta olen voinut pala kerrallaan ottaa uusia asioita haltuun. Tämän kaiken kuorruttaa se vahva yhteishenki, joka Piilareissa kuplii; tätä tietä ei kuljeta yksin, ei työnhaussa, työttömyydessä eikä yhdistyksen kehittymisen kannalta. Osaajalupauksemme mukaisesti olemme kukin aidosti aktiivisia osaajia ja teemme vapaaehtoishengessä töitä ketterästi kehittävällä otteella koko yhteisömme eteen.

Mitä sanoisit Piilo-osaajiin liittymistä vielä harkitseville?
Jos olet väsynyt puurtamaan yksin työnhaun parissa eikä lähipiiristäsi löydy riittävää kaikupohjaa työttömyyden tai vaikka alanvaihtamisen aikana, tästä porukasta löytyy varmasti samoja kokemuksia läpikäyneitä. Täällä saa perspektiiviä omaan tilanteeseen, tsemppiä pääsemään karikoista yli sekä halutessaan siihen päälle myös näkyvyyttä omalle osaamiselle.

Piilo-osaajat on ammatillisen itsetunnon kasvattaja ja osaajien löydettävyyden timanttinen buustaaja!

 

Kirjoittaja Jaana Saramies on Piilo-osaajien priimusmoottori ja yhteisökatalyytti, kaupunginvaltuutettu ja ekonomi, joka innostuu paremman työelämän luomisesta sekä työhyvinvoinnin ja tuottavuuden lisäämisestä henkilöstöanalytiikan ja HR-tiedolla johtamisen keinoin.