Hakemukseen ja haastatteluun –miten valmistaudut?

En kerro miten teet nätin CV:n tai millaisen kuvan laitat hakemukseesi. En anna pukeutumisvinkkejä enkä kerro miten puristat kättä luontevasti. Kerron esimerkkejä mitä voisit valmiiksi pohtia ennen hakemuksen lähettämistä ja ennen työhaastatteluun menoasi.

Ole valmis.

Partiolaisilla on hyvä perusohje. Se sopii myös työnhakuun. Sinun pitää olla valmis. Siis valmistautunut edessäoleviin asioihin. Työnhaussa ensimmäinen pohdittava on halukkuutesi vastaanottaa ja tehdä töitä.

Uutisia ja työpaikkailmoituksia seuratessasi sinun on mietittävä mitä töitä uutisen tai ilmoituksen takana on, ja oletko valmis tekemään niitä. Unelmiesi täyttymys ei aina ole ilmeisin, joten joudut ehkä joustamaan.

Vasta toisessa vaiheessa mietit mitä reunaehtoja sinulla on. Ennen hakemuksen aloittamista olet päättänyt haluatko matkustaa, teetkö vuorotyötä, sopiiko etätyö sinulle? Mitä pidät firmasta, jossa on paikka auki? Miksi? Mikä on palkkatoiveesi tai ansiotaso-oletuksesi ja löydätkö sille vastaavuutta erilaisista taulukoista? Kun olet tämäntyylisillä valinnoilla pohtinut saamasi hakumahdollisuuden eri osia, niin hakemustesi laatu paranee, ja ne kohdistuvat täsmällisemmin sellaisiin töihin, joissa sinulla on mahdollisuus tulla itsesi kanssa toimeen.

Haastattelussa

Haastatteluun taustaksi sinun on mietittävä omat rajasi. Palkkatoiveesi joustoraja eli minkä alle et hyväksy tarjousta. Mihin muihin työehtoihin olet valmis sitoutumaan. Tässä voit käyttää jo hakemusvaiheessa tekemääsi pohdintaa. Onko elämässäsi joitakin asioita, joista et jousta? Esimerkiksi lasten harrastusten vuoksi kieltäydyt matkatyöstä, omaishoitajana työaikasi pitää olla säännöllinen…

Kun olet hakemuksessasi kuvannut ominaisuuksiasi, niin valmistaudu kertomaan esimerkkejä, joissa ominaisuus on tullut esiin. Niiden ei tarvitse olla edellisten työpaikkojen tehtävistä vaan voivat olla myös harrastuksista, luottamustoimista tai muualla arjessa tapahtuneita asioita. Esimerkkien tarkoitus on avata osaamistasi ja osoittaa ettet ole vain käyttänyt kivanoloisia sanoja hakemuksesi täytteenä.

En kirjoita auki kaikkea mihin sinun tulee valmistautua, en edes osaisi tehdä täydellistä listaa. Tulevaisuudessa täällä blogissa on varmasti lisää kirjoituksia omien vahvuuksiesi ja mahdollisuuksiesi apuvälineiksi. Kirjoituksia niistä asioista, jotka auttavat sinua.

Tärkeintä on, että mietit omalta kannaltasi ja elämäntilanteeseesi sopivasti asiat valmiiksi ennen hakemuksen tekoa, ja erityisesti ennen haastatteluun menoa. Silloin olet valmis ja vähemmän tilanteen armoilla. Veikko Huovista mukaillen: Etukäteen viisaalla on maailmanranta helpompi kiertää.

 

Kirjoittaja on Matti Kortteus mahdollisuusbongari, ideoiden kytkijä, onnistumiskapeikkojen hoonaaja. Etsin ongelmia. Olen jumittunut kehittämiseen ja ratkaisunhakuun. Tutkailen palveluita, digitalisaatiota, viestintää. Välillä infraa ja liikennettä. Joskus ärsytän ja härnään. @kortteus

Myyjänä työhaastatteluun? – Asennoitumisen merkityksestä työhaastattelussa

Työpaikkahaastattelu on tapahtumana jännittävä, vaikka kuinka olisit valmistautunut, tutustunut yritykseen ja tehtävään, tehnyt kysymyksiä valmiiksi, tuntisit hyvin itsesi ja osaamisesi ja osaisit sujuvasti kertoa kokemuksestasi ja tavoitteistasi. Silti useimmiten tuntuu, että keskustelun asetelma ei ole tasa-arvoinen ja tasavertainen – toinen osapuoli kyselee ja tenttaa ja hakijana joudut parhaasi mukaan vastaamaan hankaliin ja yllättäviinkin kysymyksiin. Millainen asennoituminen auttaisi parhaimpaan lopputulokseen?

HAASTATTELU
Haastattelu on rekrytointimenetelmänä paras ja huonoin. Paras siksi, että se on vuorovaikutteinen aktiivinen keskustelu, jossa kumpikin osapuoli esittää kysymyksiä ja saa vastauksia omiinsa. Huonoin siksi, että tilanne on lyhyehkö keskustelu, jossa ennakkoluulot, uskomukset ja ulkoiset seikat ja kaikki nonverbaalinen viestintä vaikuttavat mielikuvaan, joka toisesta henkilöstä luodaan. Toiset hakijat ovat haastattelutilanteissa parhaimmillaan, esiintyvät varmasti ja vakuuttavasti – toiset taas jännityksestä jäykkänä eivätkä saa itsestään ulos kaikkea, mitä haluaisivat. Haastattelukeskustelun tavoitteena on aina selvittää, olisiko hakija sopiva kyseiseen tehtävään/yritykseen ja toisaalta olisiko tehtävä/yritys hakijalle sopiva. Eli myyntitilanne kahteen suuntaan.

– TIUKKA TENTTI

Olen ollut lukuisissa haastatteluissa kaikissa rooleissa: haastatellut yksin ja esimiesten kanssa ja istunut myös hakijana pöydän toisella puolella. Niin esimiesten kanssa kuin hakijanakin olen tavannut sekä huomattavan hyviä että luokattoman huonoja haastattelijoita. Kaikista tilanteista voi aina ottaa opikseen!

Itsetuntemusta ja -varmuutta sekä sujuvaa ulosantia korostetaan tärkeinä osaamisina haastattelussa. Joskus kovin itsevarmat hakijat eivät arvosta rekrytoijaa haastattelijana vaan pitävät liian itsestään selvänä, että heillä on mahdollisuus valita, tarttuako tehtävään vai ei. Röyhkeys usein ärsyttää haastattelijaa. Jos ärsyynnyt, miten käy havainnointikykysi? Tartutko lillukanvarsiin ja kadotat kokonaisuuden? Toisaalta joku peittää epävarmuuttaan liiallisen varmuuden kuoreen – mikä tulkinta tilanteessa on siis oikein?

Toisinaan tilanne voi olla myös niin, että osaavia/potentiaalisia hakijoita ei ole valittavaksi asti ja keskustelu kääntyykin houkutteluksi. Tuleeko silloin selvitettyä kaikki olennaiset asiat? Silloinkin pitäisi saada selville, miten hakija toimii millaisissakin työelämän tilanteissa, mitkä ovat hänen kehityskohteensa ja todellinen motivaationsa tehtävää kohtaan.

Kuva: Karoliina Nurmi

Myös haastattelija voi jännittää haastattelua aivan tarpeettoman paljon, jolloin hän ei kykene keskittymään hakijan vastauksiin riittävästi. Jos joudut koko ajan miettimään, mitä kysyt seuraavaksi, jäävät tarkentavat kysymykset tekemättä. Kerran kävi niinkin liukuhihnalla puhelinasiakaspalvelijoita haastatellessani, että tavoiteltu nopeus ja tehokkuus ohittivat tilannetajun ja pelisilmän. Tykitin alkutarinat sukkelasti ja hyökkäsin kysymysteni kimppuun, kun nuori hakija melkein pillahti itkuun rohjeten kuitenkin kysyä, mikä ihmeen tenttitilaisuus haastattelu oikein on. Se pysäytti. Iskin tietokoneen kiinni, pyysin anteeksi ja kysyin aloitettaisiinko alusta. Esittelin perusteellisemmin itseni ja haastattelun tarkoituksen, kerroin meistä työnantajana ja työtehtävästä, vasta sitten siirryimme hakijan osaamiseen, motiiveihin ja tavoitteisiin. Kiitin hakijaa haastattelun jälkeen, että hän oli avannut silmäni, ja saanut minua ajattelemaan tilannetta myös toisen näkökulmasta. Tästä on jo vuosia, mutta opetus ei ole unohtunut.

VAI TULOKSEKAS MYYNTIKESKUSTELU?

Mielestäni haastattelu on myyntitilanne kahteen suuntaan: hakija myy itseään ja osaamistaan yritykselle, ja rekrytoija myy tehtävää ja yritystään hakijalle. Jospa menisitkin haastatteluun myyjänä? Hyvä myyjä muistaa, että vaikka asiakas ei aina olisikaan oikeassa, hän on silti kuningas. Toisin sanoen rekrytoija asiakkaana päättää, tuletko valituksi tehtävään vai et. Vaikka kauppoja ei kerrasta syntyisikään, voi tulla toinen mahdollisuus.

Haastatteluun valmistautumisen merkitystä ei voi kyllin korostaa: on osattava kertoa omasta osaamisestaan ja esimerkkejä toiminnastaan erilaisissa tilanteissa, itsestään persoonana ja työyhteisössä, miten toimii ja käyttäytyy, mistä paineistuu, vahvuuksista ja kehityskohteista. Tämän lisäksi tulee perehtyä yritykseen ja tehtävään ja miettiä kysymyksiä, joihin haluat vastauksen voidaksesi päättää, ottaisitko työtehtävän vastaan, jos sitä sinulle tarjottaisiin. Palkkatoive ei ole kysymyksistä helpoin.

Hyvä myyjä arvostaa asiakasta, antaa tämän johtaa keskustelua, osaa tuoda parhaat puolet esille, tuottaa aidosti lisäarvoa asiakkaalle, pyrkii ymmärtämään asiakkaan ongelman ja tarjoamaan ratkaisun. Hän käyttäytyy miellyttävästi, osoittaa tilannetajua, reagointikykyä ja pilkettä silmäkulmassa. Jää mieleen. Erinomainen myyjä myös muistaa, että useat suomalaiset keskimäärin vihaavat myyjiä, mutta rakastavat ostamista.

Tee ostaminen helpoksi.

 

Kirjoittaja Terhi Ruutinen on rekrytoinnin ammattilainen, joka innostuu ihmisten kohtaamisesta ja nauttii onnistuneista haastatteluista.

Tunnista missä olet huippuhyvä ja menestyt

Mieti hetki, mitä yleensä vastaat kysymykseen ”missä sinä olet hyvä?” Luetteletko koko työhistoriasi ja kaikki osaamisesi vai hoksasitko ajatella osaamistasi laajemmin? Sinun on kriittisen tärkeää opetella vastaamaan kysymykseen oikein, sillä kun tiedät tarkalleen, missä olet parhaimmillasi, suuntaudut juuri sinulle sopiviin työtehtäviin, kasvatat motivaatiotasi, teet töitä tehokkaammin ja menestyt. Kerron sinulle tässä blogikirjoituksessa, miten tunnistat sen, missä sinä olet huippuhyvä.

Osaamista ajatellaan usein liian kapea-alaisesti. Yleensä vastaus yllä esittämääni kysymykseen sisältää pitkän listan oman alan tietotaitoa ja kokemusta. Ehdottoman tärkeitä nekin, mutta todellinen menestys rakentuu niiden lisäksi kahdesta muustakin tärkeästä osa-alueesta: asenteesta ja persoonastasi. Sinun on erittäin tärkeää tunnistaa ne omassa osaamisessasi.

Asenteella tarkoitan sitä, millä asenteella teet töitä eli miten asennoidut työn tekemiseen. Voit ajatella asennetta myös energiana, jonka tuot työyhteisöösi. Persoonallisuus on puolestaan ne persoonallisuuden piirteesi, jotka takaavat sekä oman että työnantajasi menestymisen.

Voit ajatella osaamista kokonaisuutena tämän, Osaamiskartta-nimisen kuvion mukaisesti. Siinä osaaminen on jaettu juuri näihin kolmeen osa-alueeseen:

1. kovaan osaamiseen eli alasi tietoihin ja taitoihin
2. asenteeseen ja
3. persoonaan

Kuten huomaat, kova osaamisesi muodostaa kokonaisosaamisesta 1/3:n, ja asenne ja persoonasi 2/3:a. Asenteella ja persoonalla onkin siis aivan valtavan suuri merkitys osaamispoolissasi: se että asenteesi on kunnossa ja sovit persoonaltasi työyhteisöön, tekee sinusta jo äärimmäisen arvokkaan työntekijän työnantajallesi. Tämän haluan sinun muistavan, kun pohdit seuraavan kerran vastaustasi kysymykseen, missä sinä olet hyvä.

Olen laatinut kätevän Piirrä oma osaamiskartta –harjoituksen avuksi sinulle koko osaamisesi tunnistamista varten. Osaamiskartta toimii sinulle aarrekarttana ja avainsanalistana omaan osaamiseesi. Sen avulla haet helpommin töitä, kun osaat kohdistaa hakemuksesi juuri niihin paikkoihin, joihin sinun uniikki kova osaamisesi, asenteesi ja persoonasi sopivat. Sen avulla opit myös sanoittamaan osaamisesi paremmin niin haastattelussa kuin muutoinkin ja buustaat itseluottamuksesi aivan uusiin ulottuvuuksiin, kun tiedät tasan tarkalleen oman arvosi.

Käytä riittävästi aikaa Osaamiskartta-harjoituksen tekemiseen, kahdesta viikosta jopa kuukauteen. Kun olet mielestäsi valmis, kysy itseltäsi uudelleen: missä minä olen hyvä? Tuntuuko jo helpommalta vastata?

P.S. Kerron lisää Osaamiskartta-harjoituksesta Instagram-tililläni uracoachausta käsittelevässä IGTV-sarjassani. Tervetuloa seuraamaan sitä!

Suvi Wulff on uracoach, joka on toteuttanut vuoden 2018 aikana unelmansa oman uracoachausyrityksen perustamisesta. Kaksi kertaa työuupumuksen läpikäynyt Suvi tietää, mistä puhuu. Oman osaamisen tunnistaminen, huippuvahvuuksilla pelaaminen ja rohkeiden urapolkujen suunnitteleminen on sekä Suvin intohimo että hänen sanojensa mukaan avain menestykseen. Nyt Suvi jakaa osaamistaan yrityksensä Suvi Wulff Coaching kautta.

Työkkärin Sirpalla on asiaa – Nosta #osaajaesiin, älä alistu huijarisyndroomaan!

Huijarisyndrooma on monille tuttua niin työnhaussa kuin uuteen työhön astuessakin. Työkkärin Sirpa valaa tuoreimmassa videossaan uskoa Piilo-osaajien seuraajiin ja kaikkiin turhaan itseään epäileviin tosiammattilaisiin. Ei muuta kuin tsemppipeukut valmiiksi!

Työnhaun verkkovalmentaja Sirpa Pylkkänen-Ahjo, tuttavallisemmin työkkärin Sirpa on ikuinen optimisti ja työnhakemisen tosiammattilainen. Sirpa tsemppaa työnhakijoita ja yrittää neuvoa sen minkä osaa. Liikaa ei saa kuitenkaan yrittää, jottei saa yrittäjän leimaa!

Asiantuntijaverkosto Piilo-osaajat ja kaikkien tosiammattilaisten sankari työkkärin Sirpa tekevät aktiivista yhteistyötä osaajien ja osaamisen esiin nostamiseksi. Omaa osaamistaan voi kuitenkin alkaa epäillä, mikä pahimmillaan äityy huijarisyndroomaksi. Jopa Michelle Obama on tunnustanut kärsivänsä tästä!

Epäiletkö sinäkin omaa pätevyyttäsi tai odotatko vain, että muutkin huomaavat osaamattomuutesi? Katso videolta Sirpan tsempit kaikille meille!

Kaipaatko työkaluja oman osaamisesi sanoittamiseen? Moni Piilo-osaajista on saanut paljon hyötyä jo pelkän osaajaprofiilin tekemisestä! Sen kysymykset pakottavat pohtimaan omaa osaamista rekrytoivan tahon silmin. Useat ovat kehuneet huomanneensa ja oppineensa sitä kautta tärkeitä asioita osaamisestaan. Testaa sinäkin!

Sirpan motto: Etteenpäin sano mummo lumessa!

Hahmon takaa löytyy drag-artisti ja teatterialan ammattilainen Ville Kekäläinen, joka on yksi maamme palkituimmista drag-esiintyjistä. Ville herättää hahmoillaan rohkeaa keskustelua mm. tasa-arvosta, erilaisuudesta ja tuo esiin näkökulmia, joita on syytä pysähtyä pohtimaan. Ilo ja huumori on Villen jutuissa aina läsnä.

Sirpa Youtubessa: http://www.youtube.com/VonKattendam

Sirpa Instagramissa: @tyokkarinsirpa

Tsekkaa myös edelliset työkkärin Sirpan ja Piilo-osaajien yhteistyön hedelmät täältä ja täältä.

Näin tuot osaamisesi esiin selfievideon avulla

Selatessasi mitä tahansa somekanavaa voit huomata, että videoiden määrä on lisääntynyt ja lisääntyy jatkuvasti. Video on kumminkin yhä vähemmistössä työnhakukeinona. Laadukkaalla selfievideolla erotut joukosta positiivisesti! Nappaa tästä vinkit sen toteuttamiseen.

Videoissa ei ole kyse enää suloisista kissavideoista, vaan ruudusta pukkaa esiin, jos jonkinmoista puhuvaa päätä. Videoiden taso vaihtelee harrastajasta ammattilaiseen ja kaikkeen siltä väliltä. Ei siis ihme, että kynnys oman videon tekemiseen voi olla korkea kuin Mount Everest, jos vertailukohtana on ammattilaisen kädenjälki.

Rohkeasti tekemään sitä kauan pohtimaasi ensimmäistä selfievideota

Ei kannata kuitenkaan lannistua, vaan katsoa kaiken tasoisia videoita oppimismielessä. Voit pohtia, millainen video sinusta on miellyttävää katsoa ja millaiset elementit siinä ovat esillä. Videot ovat tulleet myös osaksi rekrytointeja. Voi olla, että työnantaja pyytää ilmoituksessaan lyhyttä videota hakemuksen sijaan tai saat kutsun videohaastatteluun. Toisaalta itse vapaaehtoisesti lähetetty lyhyt tervehdysvideo hakemuksen liitteenä on oiva tapa erottautua hakijajoukosta, joten miksi ei. Videon tekeminen ei ole vaikeaa, kun kyse on ns. selfietyyppisestä videosta. Itse olen lähettänyt videotervehdyksiä työhakemuksen liitteenä ilman sen suurempaa editointia ja olen saanut tästä paljon kiitosta.

Muutama asia on kuitenkin hyvä ottaa huomioon, jotta sinä pysyt videon keskipisteenä ja se olisi katsojalle mahdollisimman vaivatonta katsoa ja kuunnella. Näiden huomioiminen ei vaadi studio-olosuhteita, vaan hieman etukäteisvalmistautumista.

Kannustan sinua kokeilemaan, vaikka kynnys tuntuisikin mahdottomalta ylittää. En ole itse videoalan ammattilainen, mutta vuorovaikutuksen kylläkin. Ja video on aina myös vuorovaikutusta. Siinä on tavoite – viesti, joka halutaan katsojalle välittää ja toivotaan saavan katsojassa jonkinlainen tunnetila aikaan.

Puhuva pää ruudulla

Selfie-videoista puhutaan usein puhuvana päänä. Sitähän se onkin ja ratkaisevaa on, miten puhuva pää toimii ja miltä se katsojan ruudulla näyttää. Katsojaa voi ärsyttää, jos video on kuvattu liian läheltä – pää ns. tunkee ruudusta ulos. Itse huomaan vertaavani tätä siihen, jos olisin kasvotusten puhujan kanssa, ja hän olisi liian lähellä kasvojani. Ei miellyttävä tunne. Joku voisi ajatella, että siihen auttaa kun siirtää omaa ruutuaan kauemmaksi, mutta kyse on myös siitä, että puhuja menettää suuren määrän sanattoman viestinnän työkalujaan, kuten vartalon liikkeen ja käsien viestiä vahvistavan voiman sekä kuvan keveyden.

Ääni

Toinen tärkeä tekijä on kuvakulma ja sen vaikutus ääneen. Usein videot ovat käytännön syistä kuvattu alakulmasta – kännykän kamera on asetettu esim. pöydälle, jolloin puhuja katsoo alaviistoon. Tämä kuuluu usein äänessä. Koitapa vaikka heti esitellä itsesi ensin siten, että painat leukaasi kevyesti kohti rintaasi ja sitten nostat leukasi, katsot suoraan eteesi ja esittelet itsesi uudelleen. Huomaatko eron äänentuotossa? Nariseva ja ahtaasti kulkeva ääni ovat myös rasite puhujalle sekä vaikeaa kuulijalle kuunnella.

Ääni on muutenkin tärkeä ja kannattaa ehdottomasti miettiä lisämikrofonin hankkimista, varsinkin jos kuvaat ulkona. Silloin taustahälyt ja esim. tuuli eivät pääse pilaamaan muuten hyvää suoritustasi. Kaikuva tila on myös huono kuvauspaikka. Tärkeää on itse kuunnella oma video sellaisena, kuin sen aiot julkaista.

Valaistus

Selfievideo ei edellytä missään nimessä studiovalaistusta, mutta liikaa varjoja tekevässä valossa ei kannata kuvata. Luonnonvalo on lähes eittämättä paras ja tasaisin. Itse kuvasin ensimmäiset videot oman kotini makuuhuoneessa klo 14-16 välisenä aikana, jolloin aurinko paistoi huoneeseen tasaisesti ja seinätapetti toi taustalle mukavaa sävyä. Jos kuvaat keinovalossa, niin valot kannattaa asetella siten, että ne eivät luo erityisesti kasvoillesi epätasaisia varjoja. Itse olen käyttänyt valon pehmentäjänä valkoista T-paitaa ja vauvan harsoa. Hätä keinot keksii tässäkin!

Tausta

Taustan ei tarvitse olla yksivärinen ja sopiva tapetti voikin tuoda mukavaa pirteyttä videoon. Tausta kannattaa myös kurkata ja tarkistaa, etteivät taustatapetissa kauniisti kasvavat kukat yllättäen kasva hyvinkin symmetrisesti puhujan korvista katsojan silmin katsottuna.

Liikkuva telakka

Olen ollut itse luennolla aiheesta, jossa ammattikuvaaja sanoi, että pahinta on kuva, joka heiluu sekä vaaka- että pystysuorassa. Silmä kestää hyvin vielä heilumisen yhteen suuntaan, mutta kahteen tekee jo tiukkaa. Parasta onkin, jos videon saa kuvattua siten, että kamera on kiinnitettynä ja stabiilina. Moni tykkää kuitenkin kuvata liikkeessä ja itsekin pidän liikkeestä, silloin esim. selfiekeppi on hyvä kaveri.

Muistiinpanot

Entäpä sitten ne muistiinpanot, joita välillä voisi vilkuilla, kun ajatus karkaa. Mielestäni muistiinpanot ovat tarvittaessa hyvä tuki ja puhujan olisi hyvä miettiä miten ne asettelee. Moni tavoittelee ns. piilomuistiinpanoja, eli että katsoja ei huomaisi niiden vilkuilua. Itse kannatan kuitenkin avoimia muistiinpanoja, jos niitä käyttää. Moni ajattelee, että on noloa katsoa muistiinpanojaan. Näin ei ole, vaan usein ne myös tahdittavat ja tauottavat puhetta mukavasti. Suosin kokeilemaan molempia, jos kumpikaan tapa ei ole itselle luontaista.

No nyt pitäisi julkaista!

Jo videon suunnitteluvaiheessa on hyvä miettiä kanavaa, jossa haluaa julkaista. Suositellun videon pituus eri kanavissa vaihtelee. Jos teet videon työnhaun tueksi, niin itse olen pitäytynyt 2 minuutin maksimiajassa ja ladannut videon YouTubeen salattuna. Linkin olen lähettänyt työnantajalle sähköpostin mukana. On myös mielenkiintoista seurata, kuinka monta katselukertaa videosi saa.

Moni kuuluttaa mielellään myös tekstityksen perään, mutta älä pidä sitä kynnyksenä. Sitäkin voi sitten ajan kanssa harjoitella. Ensimmäinen tavoitteesi on tehdä ensimmäinen selfievideosi. Muista, sinä osaat ja sinä olet hyvä!

Halutessasi voit kirjata kommentteihin omat vinkkisi tai linkkisi hyviin ohjeisiin, ne otetaan ilolla itsekin vastaan ja moni aloittelijakin niistä hyötyy.

Kirjoittaja Petra Alijärvi on organisaation ja ihmisten piilossa olevan potentiaalin arkeologi. Hän on vahva visionääri, jolle vain taivas on rajana.