Oman työn arvostus

Kirjoitin syyskuussa työn arvostuksesta. Jatkona sille syntyi tämä teksti, jossa en kerro vain omia näkökulmiani vaan pienellä otannalla muidenkin ajatuksia.

Kirjailijaystäväni arvostaa samoja asioita kuin minäkin – vapautta, itsenäisyyttä ja aikataulujen joustavuutta. Akateemisesti suuntautunut ystäväni arvostaa mm. itsenäisyyttä ja tukea kokeiluille. Viestinnän ammattilainen arvostaa työnsä merkityksellisyyttä, työkavereitaan ja mahdollisuuksia ratkaista asioita omalla tavallaan.

Kaikki tuo kuulostaa hyvältä; kukaan pienestä otannastani ei maininnut sanaakaan rahasta. Edellä mainittujen lisäksi mukana oli päiväkodin johtaja, kliininen psykologi, kuvittaja ja esiopettaja. Heidän arvostuksensa liittyivät mm. ihmisten auttamiseen, henkilöstön kehittämiseen ja taiteelliseen vapauteen.

Omassa työssäni arvostan mahdollisuutta toiminnan kehittämiseen ja oman tiedon jakamiseen. Kun on ollut myös toisenlaisessa työssä, jossa se arvostus liittyi ainoastaan säännölliseen palkkaan, on tämä tilanne vapauttava.

Arvostan myös mahdollisuutta osallistua digitaalisen kansalaisyhteiskunnan kehittämiseen päätyön sallimissa rajoissa:

kansalaisvaikuttaminen internetissä ja sosiaalisissa medioissa

Osana ”Kuka kuuntelee köyhää” -verkoston tapahtumia

Tiedän omat rajani, sekä osaamisen että ajankäytön suhteen. Vapaus tehdä töitä 24/7 ei pakota tekemään töitä 24/7. Silloin kun on ns. flow-tila päällä ja on tekemässä jotain, joka on palkitsevaa tai helpottaa omaa työtä jatkossa, on helppo tehdä töitä aikaan ja paikkaan sitoutumatta. Pitkän työuran ja laaja-alaisten kiinnostusten vuoksi osaamiseni on monipuolista, mutta tiedostan, että minullakin on osaamiskapeikkoja.

Kun arvostaa omaa työtään, on parempi asiakaspalvelussa ja asiakkaan tarpeiden tunnistamisessa.

Tommi HeleniusKirjoittaja Tommi Helenius omaa uteliaan mielen ja kokeilee mielellään erilaisia asioita ICT-alaa sivuten. Pelkkä Excelien pyörittely ei innosta, joten Tommi toimii mielellään ihmisten ja teknologian välimaastossa, liiketoiminnan ja tekniikan välisenä tulkkina.

Advertisement
a different perspective lightbulb

Järkeä, intoa ja kuunteluharjoituksia

Viime aikoihin asti olen pitänyt itseäni ensisijaisesti realistisena pessimistinä, mutta sitten pysähdyin kuuntelemaan itseäni ja minäkuvani muuttui.

Ensimmäinen havahtuminen tapahtui siskoni keittiössä heinäkuun lopulla. Kuvailin löytämääni avointa työpaikkaa ja käytin sanoja ”Tää ois kiva paikka”. Sitten tajunnassani jysähti, sillä muistin käyttäneeni samaa ilmaisua jokaisesta työtilaisuudesta, jota olin viimeisen vuoden aikana tavoitellut.

Elokuussa havahduin toisen kerran, kun kerroin keittiökohtauksesta ystävälleni puhelimessa. Siinä jutellessani tajusin, että tämä kehityskulku oli startannut jo keväällä liittyessäni Piilo-osaajiin. Synttäriblogista voi lukea, millaisilla sanoilla kuvailin silloin muutoksia työnhaun mentaliteetissani.

Kolmas, ja suurin, havahtuminen ravisteli minua Aava & Bangin Markkinointivirittämön toisessa orientaatiopäivässä. Siellä puhuttiin merkityksestä. Olinhan minä merkityksestä aiemminkin kuullut ja sitä heppoisesti pyöritellyt, mutta nyt sitä suorastaan moukaroitiin kallooni.

Ja hyvä niin.

Parempia pohdintoja, maagisempia merkityksiä

A Different Perpsective Coloring Book for Adults

Kuvat: A_Different_Perspective / Pixabay

Aiempi ajatusprosessini oli kulkenut tasolla ”Työpaikka pitää saada”. Miksi? ”No öö… Koska siitä saa palkkaa, jolla saa ruokaa?”

Maslow’n tarvehierarkian täyttäminen ja laajemmassa mittakaavassa elämässä kiinni pysyminen on tietysti kivaa. Mutta se ei ole mahtavaa. Toinen pohdintaketjuni ”Haluan yhteiskunnallisesti muutosta tekevään työpaikkaan”. Miksi? ”No öö… Koska mä olen yhteiskuntatieteilijä?” oli aivan yhtä tyhjän kanssa.

Kaikeksi onnekseni olen nyt päässyt Markkinointivirittämön kautta paitsi rakentamaan itselleni työpaikkaa myös rakentamaan sitä yhteiskunnallista muutosta tekevään yritykseen. Täysin en osaa sanoa, onko kyseessä alitajunnassa pyöritellyn oikean ajatusprosessin lopputulos vai mielettömän hyvä tuuri.

Merkityksellisyys ja asioiden järkeviltä tuntuminen voi olla vain pienen vinksautuksen päässä näköpiiristä. Sitä vinksautusta kannattaa etsiä ja hakea, sillä se voi mullistaa niin työnhaun kuin suhtautumisen elämään. Olen osannut iloita uudesta työstäni ja sen tuomista mahdollisuuksista monipuolisesti, minkä lisäksi olen kokenut laajempaa onnellisuutta itsestäni työntekijänä ja, niin mahtipontisen kliseiseltä kuin se kuulostaakin, ihmisenä.

Mistä vinksautuksen löytää? Itsestään ja innostuksen alkulähteistään, kunhan osaa vähän kuunnella.

Sinikka KauhanenKirjoittaja Sinikka Kauhanen on sisällöntuottaja, joka on parhaillaan monipuolistamassa itseään digimarkkinoijaksi ja joka ei pitkään aikaan uskonut työnhakuajasta voivan olla mitään hyötyä.