Kuuntelemisen jalo taito työelämässä

Meille on luotu korvat, joilla kuulee ympäristöään. Kuunteleminen on kuulemisen jalompi taito. Kuuntelemiseksi voi kutsua sitä, että ymmärtää tai ainakin yrittää ymmärtää kuulemaansa. Kun osallistuu keskusteluun tai kuuntelee toisen pitämää puhetta, niin se vaatii aktiivista olemista ja keskittymistä juuri siihen hetkeen. Hyvin helposti käy niin, että alkaa miettiä omia ajatuksia tai vastauksia jo valmiiksi, jolloin kuunteleminen keskeytyy ja osa asiasta jää kuulematta.

Itsensä kuunteleminen onnistuu, jos antaa itselle hiljaista aikaa ja on tekemättä mitään. Ajatukset lähtevät lentoon, antaa niiden virrata tuulen mukana rajoittamatta niiden lentorataa. Siellä jossain, syntyy sellaisia ajatuksia, ettei aluksi niitä uskoisi omiksikaan.  Ideoita, joita kohti voi lähteä kulkemaan rohkeasti, askel kerrallaan. Haaveita, joiden vuoksi on ihana elää. Voi tehdä päätöksiä itselle isoihin asioihin, joihin ei muuten saa vastausta. Mieli kevenee, kun päässä olevat ajatukset saa järjestykseen ja päätökseen.

Toisen kuunteleminen vaatii sitten vähän enemmän. Täytyy olla oikea paikka ja aika, että saadaan keskusteluyhteys toimimaan. Vaatii sen, että on avoinna toisen asialle, pystyy keskittymään. Keskittymiskyky ja juuri siinä hetkessä oleminen on kuin olisi huippu-urheilija, joka keskittyy suoritukseen. Aktiivinen kuunteleminen vaatii koko kehon läsnäoloa. Kehonkieli voi paljastaa kertojalle, että kiinnostaako asia oikeasti. Silmiin katsominen, nyökyttely ja vaikka pienet tarkentavat kysymykset osoittavat toiselle, että on mukana jutussa. Pieniltä tuntuvia asioita mutta voivat olla hyvin tärkeitä kertojalle.

Kuva: Heidi Hölsömäki

Tänä päivänä, esimerkiksi omassa työssä kohtaankin haasteen kuuntelemisen ja kuulemansa muistamisen kanssa. Etätöitä tehdessä joutuu paljon kommunikoimaan puhelimessa, jossa ei ole tukena näkemistä, niin kuin perinteisissä palavereissa. Et saa tukea asiaan kehonkielestä vaan kaikki tapahtuu kuuleman perustella. Puhelinpalaverissa on paras lopettaa kaikki muut tekeminen ja vaikka vaihtaa paikka sellaiseen, jossa voi vain ja ainoastaan keskittyä kuuntelemiseen.  Muistin tueksi toki kannattaa varata kynä ja paperia.

Kuuntelemista voi harjoitella ihan itse keskittymiskykyharjoituksilla ja jättämällä muut häiriötekijät pois näkösältä. Sulkee puhelimen ja muut vempaimet, jotka voivat häiritä tilannetta.

Omakohtaisesti olen huomannut, että minua auttaa kuuntelemisessa myös samanaikaisesti käsillä jonkin tekeminen. Jo opiskeluaikoina minulla oli tunneilla aina mukana neule, sitä neuloessa pulpetinalla, ajatus pysyi koko ajan opetuksessa. Opettajat kyllä tasaisesti testasivat, että kuuntelenko opetusta.  Nykyisin palavereissa piirtelen paperinlaitoihin tai muistilehtiön sivuille, näin pysyin asiassa enkä lähde ”omille poluille”.  Jokaisella on varmasti oma keino ja niitä voi testata itselle mikä mistä hyötyy eniten.

Kirjoittaja Jaana Iivarinen on positiivinen organisoija, jolla sormi ei mene suuhun haasteiden edessä. Jaana on kiinnostunut työskentelemään asiakasrajapinnassa ja kehittämään sitä.

Advertisement

Kuunteleminen on valmentajan tärkein – ja vaikein taito

Minulle hyvän valmentajan tärkein taito on kyky kuunnella valmennettavaa. Ennakkoluuloton kuunteleminen ja läsnäolo avaavat monia solmuja valmennustilanteessa. Kun annan toiselle tilaa peilata kokemuksiaan puheen kautta, ratkaisuja alkaa löytyä.

Kuunteleminen voi kuitenkin olla myös vaikeaa. Ainakin oma mieleni alkaa hyvin helposti suoltaa ratkaisuehdotuksia ja selityksiä, jotka haluaisin tietysti tuoda heti myös esille. Varsinkin asiasta innostuessani, itseni hillitseminen on välillä haastavaa. Helpottavaa kuitenkin on, että kuunteleminen on taito. Ja taitoa voi harjoitella.

Oman mieleni hiljentämisessä ja toisen puheeseen keskittymisessä olen saanut apua tietoisuustaidoista. Yksinkertaisimmillaan tämä tarkoittaa sitä, että mieleni alkaessa käydä kierroksilla, hengitän muutaman hengenvedon vähän normaalia syvemmin. Tämä rauhoittaa ajatukset ja palauttaa keskittymisen. Joskus olen myös reilusti tunnustanut ”ajatukseni lähtivät harhailemaan, voitko toistaa, mitä juuri sanoit”. Näin olen taas saanut suunnattua huomioni toisen kuuntelemiseen.

Toinen minua kuuntelemisen hahmottamisessa auttanut työkalu on tiimivalmentajan koulutuksessa tutuksi tullut dialogisalmiakki. Salmiakin kulmissa kiteytyvät keskustelun perusperiaatteet, jotka ovat kuunteleminen, kunnioitus, odottaminen ja suora puhe.

Kuva: Kaisa Selamo

Kulmia voidaan pitää tasavertaisina, mutta minun mielestäni tärkein on juuri kuunteleminen. Muut perusperiaatteet tukevat tätä taitoa. Ja toisaalta kuunteleminen antaa pohjan käyttää muita perusperiaatteita.

• Kunnioitus tarkoittaa sitä, että kunnioittaa toisen ajatuksia ja kokemuksia. Näiden kautta valmennettava saa mahdollisuuden löytää itselleen sopivat ratkaisut omista lähtökohdistaan.
• Odottaminen antaa valmennettavalle tilaa puhua ja pohtia asiaa tarvittavan ajan ja tarvittavista näkökulmista.
• Suoraa puhetta tarvitaan silloin, kun asia ei etene. Valmennettava voi jäädä jumiin omiin ajatuksiinsa. Tällöin on hyvien kysymysten aika. Niiden avulla pattitilanteesta pääsee usein eteenpäin.

Näiden perusperiaatteiden noudattaminen vahvistaa luottamusta valmennussuhteessa. Kun valmennettavalle tulee kokemus siitä, että kuuntelen ja todella kuulen, mitä hänellä on sanottavana, alkaa tapahtua. Luottamuksen kasvu johtaa siihen, että pystymme käymään asioita läpi entistä syvällisemmin ja siten saamme mahdollisuuksia entistä parempiin tuloksiin.

Mitkä ovat sinun kuuntelemisen kompastuskivesi? Ja mitkä ovat sinun keinosi selvitä niistä?

Kirjoittaja Kaisa Selamo on hyvinvoinnista ja itsensä johtamisesta kiinnostunut diplomi-insinööri, joka jakaa aikansa perheen, työn ja työnhaun kesken. Ja on samalla sietämättömän onnellinen.

 

 

 

 

Kuuntelemisesta ja kuulluksi tulemisen tärkeydestä voit lukea myös seuraavista postauksista:

• Palaute työyhteisössä on lahja, Eva-Maria Hyvärinen
• Puhu äänellä, jonka kuulen, sanoilla, jotka ymmärrän, Niina Tavi
• Haastavista asiakaspalvelutilanteista hauskoihin ihmiskohtaamisiin, Riina Michelsson