valmistaudu_työhaastatteluun

CV:n rivitiedosta osaamisen kuvaamiseen

Miten kääntää vanha tapa uudeksi käyttäen vanhaa pohjana? Paljon puhutaan osaamisen tunnistamisesta ja sanoittamisesta. Asia on pohdituttanut itseäni kauan. Aina niistä ajoista saakka, kun itse olin valitsemassa ihmisiä eri työtehtäviin omalla alallani. Osaamiseen oli vaikea päästä kiinni pelkän työtehtäväluettelon avulla. Siksi tein tällaisen esimerkin, josta toivottavasti on hieman apua.

Mitä entisessä CV:ssä lukee?

Omassa vanhanmallisessa curriculumissani on rivitieto:

Kunnossapitoinsinööri: 11/2009–1/2011; Kunnossapitoyksikön toiminnansuunnittelu ja kehittäminen

Tuolla on menty vuosikausia. Mutta mitä olen tuossa insinööriydessäni tehnyt ja miten osaamiseni näkyy tuosta? Tuo rivi kertoo tehtävänimikkeen ja sen, että olen toiminut siinä marraskuusta 2009 tammikuuhun 2011. Tehtävään on sisältynyt toiminnansuunnittelua ja kehittämistä. Lisäksi tulee ilmi, että kyseessä on yksikkötason tehtävä. Tarkoituksella olen jättänyt yrityksen nimen pois.

Mikäli olen hakemassa töitä toimialan ulkopuolelta, tuo rivitieto ei anna mitään perustetta, miksi minut pitäisi kutsua haastatteluun.

Mitä nykyisessä CV:ssä lukisi?

Kunnossapitoinsinööri: 11/2009–1/2011; Toimin infran kunnossapitoyksikön tuotannon tehokkuutta ja toimintatapojen yhtenäistämistä lisäävien kehitystehtävien kanssa. Yksikössä työskenteli keskimäärin 80 toimihenkilöä ja yhteensä noin 750 työntekijää alihankkijat mukaanlukien. Yksikön liikevaihto oli 75 M€ tasolla. Toiminta oli valtakunnallista ja eri toimipaikkoja enimmillään 12. Yksikkö eli voimakasta kasvun vaihetta. Merkittävin hanke oli toimialan asiakirjojen yhtenäistäminen ja päällekkäisyyksien poisto, millä tavoiteltiin perustoiminnan selkeyttä ja ajansäästöä työmaiden ohjauksessa. Tavoite täyttyi, ylityöt sekä virhekustannukset vähenivät ja asiakastyytyväisyys parani.

Entä se osaaminen?

Ei osaaminen oikein näy tuossa nykyisessäkään, vaikka se onkin hieman enemmän tehtävän sisältöä kuvaava. Mitä osaamista minulla tuon työn tekemisessä oli – mitä siinä opin sellaista, joka on arvokasta?

Tehtävässä onnistumisessa vaadittiin syvällistä ymmärrystä toimialan perustehtävästä ja erilaisista tavoista ohjata työmaita, työnjohtoa ja alihankkijaverkostoa. Periaatteessa suunnittelussa ei voi ennakoida kaikkia eteentulevia tilanteita, koska työympäristö on jatkuvasti muuttuva, eikä sitä voi tehdä suljetussa ympäristössä. Peruskehikon luominen muuttuvan ympäristön ehdoilla ja kellonajoista irtiolevan, päivystyluonteisen tekemisen kuvaaminen asiakirjoissa toimintatavaksi, joka sopii toiminta- ja laatujärjestelmän vaatimuksiin, opetti sietämään epävarmuutta, sanallistamaan vaihtoehtoja ja erityisesti kuuntelemaan tekijöitä ja sidosryhmiä. Lakien, määräysten ja sopimusehtojen sovittaminen taloudellisen toiminnan kanssa yhteen oli onnistumisen edellytys. Eniten opettivat keskustelut ja neuvottelut työmailla ja asiakkaiden edustajien kanssa. Keskustelujen reflektointi ja kyky poimia oleelliset asiaan liittyvät seikat monipolveisesta puheesta ja vielä erottaa merkitykselliset asiat mielipiteistä auttoivat paljon. Pienryhmätyöskentely asioiden perehdyttämisessä ja uusien tapojen käyttöönotossa oli mielenkiintoista ja opetti kärsivällisyyttä sekä asioiden perustelutaitoa.

Onko helppoa?

Ei.

Kuten yllä olevastakin näkee, osaamisen esittäminen lyhyesti ei ole ainakaan vielä itselleni helppoa. Mutta alussa olen, koska osaan poimia ja tunnistaa tehtäviini liittyvää osaamista ja taitoja. Piilo-osaajat antavat hyvää sparrausta matkalla rivitiedosta osaamisen sanoittamiseen.

Tähän voit tutustua 4.10. Tampereella WGH-tilaisuudessa. Olen siellä kertomassa ja antamassa vinkkejä, miten voit kaivella omasta CV:stäsi osaamista näkyvämmäksi.

matti_kortteus_profiilikuva

Kirjoittaja Matti Kortteus on Piilo-osaajien aktiivijäsen ja mukana Työmarkkinatorin kehittäjäryhmässä seuraamassa järjestelmän työnhakija- ja sidosryhmäosioiden etenemistä. Matti miettii, miten tulevaa työnhakujärjestelmää käytetään entistä helpommin osaamisen ja osaamistarpeen yhdistämiseksi.

Advertisement

Kuuntelemisen jalo taito työelämässä

Meille on luotu korvat, joilla kuulee ympäristöään. Kuunteleminen on kuulemisen jalompi taito. Kuuntelemiseksi voi kutsua sitä, että ymmärtää tai ainakin yrittää ymmärtää kuulemaansa. Kun osallistuu keskusteluun tai kuuntelee toisen pitämää puhetta, niin se vaatii aktiivista olemista ja keskittymistä juuri siihen hetkeen. Hyvin helposti käy niin, että alkaa miettiä omia ajatuksia tai vastauksia jo valmiiksi, jolloin kuunteleminen keskeytyy ja osa asiasta jää kuulematta.

Itsensä kuunteleminen onnistuu, jos antaa itselle hiljaista aikaa ja on tekemättä mitään. Ajatukset lähtevät lentoon, antaa niiden virrata tuulen mukana rajoittamatta niiden lentorataa. Siellä jossain, syntyy sellaisia ajatuksia, ettei aluksi niitä uskoisi omiksikaan.  Ideoita, joita kohti voi lähteä kulkemaan rohkeasti, askel kerrallaan. Haaveita, joiden vuoksi on ihana elää. Voi tehdä päätöksiä itselle isoihin asioihin, joihin ei muuten saa vastausta. Mieli kevenee, kun päässä olevat ajatukset saa järjestykseen ja päätökseen.

Toisen kuunteleminen vaatii sitten vähän enemmän. Täytyy olla oikea paikka ja aika, että saadaan keskusteluyhteys toimimaan. Vaatii sen, että on avoinna toisen asialle, pystyy keskittymään. Keskittymiskyky ja juuri siinä hetkessä oleminen on kuin olisi huippu-urheilija, joka keskittyy suoritukseen. Aktiivinen kuunteleminen vaatii koko kehon läsnäoloa. Kehonkieli voi paljastaa kertojalle, että kiinnostaako asia oikeasti. Silmiin katsominen, nyökyttely ja vaikka pienet tarkentavat kysymykset osoittavat toiselle, että on mukana jutussa. Pieniltä tuntuvia asioita mutta voivat olla hyvin tärkeitä kertojalle.

Tänä päivänä, esimerkiksi omassa työssä kohtaankin haasteen kuuntelemisen ja kuulemansa muistamisen kanssa. Etätöitä tehdessä joutuu paljon kommunikoimaan puhelimessa, jossa ei ole tukena näkemistä, niin kuin perinteisissä palavereissa. Et saa tukea asiaan kehonkielestä vaan kaikki tapahtuu kuuleman perustella. Puhelinpalaverissa on paras lopettaa kaikki muut tekeminen ja vaikka vaihtaa paikka sellaiseen, jossa voi vain ja ainoastaan keskittyä kuuntelemiseen.  Muistin tueksi toki kannattaa varata kynä ja paperia.

Kuuntelemista voi harjoitella ihan itse keskittymiskykyharjoituksilla ja jättämällä muut häiriötekijät pois näkösältä. Sulkee puhelimen ja muut vempaimet, jotka voivat häiritä tilannetta.

Omakohtaisesti olen huomannut, että minua auttaa kuuntelemisessa myös samanaikaisesti käsillä jonkin tekeminen. Jo opiskeluaikoina minulla oli tunneilla aina mukana neule, sitä neuloessa pulpetinalla, ajatus pysyi koko ajan opetuksessa. Opettajat kyllä tasaisesti testasivat, että kuuntelenko opetusta.  Nykyisin palavereissa piirtelen paperinlaitoihin tai muistilehtiön sivuille, näin pysyin asiassa enkä lähde ”omille poluille”.  Jokaisella on varmasti oma keino ja niitä voi testata itselle mikä mistä hyötyy eniten.

img_0416Kirjoittaja Jaana Iivarinen on positiivinen organisoija, jolla sormi ei mene suuhun haasteiden edessä. Jaana on kiinnostunut työskentelemään asiakasrajapinnassa ja kehittämään sitä.