Oman työn arvostus

Kirjoitin syyskuussa työn arvostuksesta. Jatkona sille syntyi tämä teksti, jossa en kerro vain omia näkökulmiani vaan pienellä otannalla muidenkin ajatuksia.

Kirjailijaystäväni arvostaa samoja asioita kuin minäkin – vapautta, itsenäisyyttä ja aikataulujen joustavuutta. Akateemisesti suuntautunut ystäväni arvostaa mm. itsenäisyyttä ja tukea kokeiluille. Viestinnän ammattilainen arvostaa työnsä merkityksellisyyttä, työkavereitaan ja mahdollisuuksia ratkaista asioita omalla tavallaan.

Kaikki tuo kuulostaa hyvältä; kukaan pienestä otannastani ei maininnut sanaakaan rahasta. Edellä mainittujen lisäksi mukana oli päiväkodin johtaja, kliininen psykologi, kuvittaja ja esiopettaja. Heidän arvostuksensa liittyivät mm. ihmisten auttamiseen, henkilöstön kehittämiseen ja taiteelliseen vapauteen.

Omassa työssäni arvostan mahdollisuutta toiminnan kehittämiseen ja oman tiedon jakamiseen. Kun on ollut myös toisenlaisessa työssä, jossa se arvostus liittyi ainoastaan säännölliseen palkkaan, on tämä tilanne vapauttava.

Arvostan myös mahdollisuutta osallistua digitaalisen kansalaisyhteiskunnan kehittämiseen päätyön sallimissa rajoissa:

kansalaisvaikuttaminen internetissä ja sosiaalisissa medioissa

Osana ”Kuka kuuntelee köyhää” -verkoston tapahtumia

Tiedän omat rajani, sekä osaamisen että ajankäytön suhteen. Vapaus tehdä töitä 24/7 ei pakota tekemään töitä 24/7. Silloin kun on ns. flow-tila päällä ja on tekemässä jotain, joka on palkitsevaa tai helpottaa omaa työtä jatkossa, on helppo tehdä töitä aikaan ja paikkaan sitoutumatta. Pitkän työuran ja laaja-alaisten kiinnostusten vuoksi osaamiseni on monipuolista, mutta tiedostan, että minullakin on osaamiskapeikkoja.

Kun arvostaa omaa työtään, on parempi asiakaspalvelussa ja asiakkaan tarpeiden tunnistamisessa.

Tommi HeleniusKirjoittaja Tommi Helenius omaa uteliaan mielen ja kokeilee mielellään erilaisia asioita ICT-alaa sivuten. Pelkkä Excelien pyörittely ei innosta, joten Tommi toimii mielellään ihmisten ja teknologian välimaastossa, liiketoiminnan ja tekniikan välisenä tulkkina.

Advertisement

Työn arvostus

Tämä ajatus syntyi entisen firman edustussaunassa lauantaina 14.9., kun keskustelin entisen yhtiökumppanin kanssa siitä, että me molemmat olemme hemmetin onnekkaita. Meille maksetaan kohtuullisen hyvää palkkaa työstä, joka ei kuitenkaan ole yhteiskunnan kannalta välttämätöntä. Kukaan ei kuole, jos me emme mene maanantaina töihin.

Samaan aikaan retoriikka työttömiä kohtaan kärjistyy, ja toistuvasti nousee esiin, että erilaiset työt ja tehtävät saavat aikaan erilaista arvostusta tai sen puutetta.

Mietin tätä laajemmin, koska oma juniorini aloitti juuri nyt maanantaina TET -viikkonsa, jonka aikana hän työskentelee paikallisessa rautakaupassa. Kohtaako hän työhön tutustuessaan ennakkoasenteisiin? Paljon puhutaan myös ns. oikeista töistä, joita ilmeisesti ovat ne työt, joiden historia ulottuu kauas agraariyhteiskuntaan, eli arvostuksen puute voi näkyä monella tavalla.

Työ myös muuttuu. Muun muassa automaatio tekee monista tehtävistä sisällöllisesti erilaisia, ei välttämättä tarpeettomia. Se työ, jota minä tein oman TET -viikkoni aikana pankissa, on muuttunut täysin koneelliseksi ja koneiden väliseksi – ihminen ei enää ole mukana siinä yhtälössä.

Mutta millainen työ on arvostettavaa?

img_20170504_082912_720

Reissutyöläiset, sekä ICT- että rakennusmiehet, hotellin aamukahvilla.

Koska en osaa muutakaan, lähden anekdoottien linjalle:

Lähikauppani, jonkin tutkimuksen mukaan kallein koko kaupungissa, on kuitenkin miellyttävä paikka asioida, ja koska olen siellä säännöllisesti käynyt avaamisesta saakka, tervehdin mielelläni kaikkia henkilökunnan jäseniä ja yhtä tukityöllistettyäkin, jonka melkein joka kerta kohtaan asioidessani. Parin kanssa rupattelen mukavia, jollei takanani ole jonoa.

En pura omaa kiirettäni henkilökuntaan, mutta saatan mielessäni kritisoida asiakkaita, jotka tekevät ns. ruuhka-ajasta entistä haastavampaa.

Kuluneen 30 vuoden aikana olen itse tehnyt monenlaista työtä: olen ollut nurmikonleikkaajana, pullokoneen hoitajana ja yrittäjänä, joten osaan asettua moniin saappaisiin. En kuvittele, että tittelini tai palkkatasoni tekee minusta yhteiskunnallisesti hyödyllisemmän tai tärkeämmän kuin paikallisen huoltoyhtiön kerrossiivoojasta, jonka kotiportaikossani monesti kohtaan.

En arvosta ystäviäni heidän työnsä tai tulojensa kautta, vaan heidän persoonansa ja käytöksensä kautta. En häpeä vanhempieni tai isovanhempieni ammatteja tai arvota heitä niiden kautta. Miksi siis tekisin niin ihmisille, joita en henkilökohtaisesti tunne?

Työelämässä, kuten kaikkialla muuallakin, paljon on kiinni onnesta ja sattumasta, eikä yksilö voi määräänsä enempää vaikuttaa siihen, miten nallekarkit jaetaan.

Arvostetaan siis työtä ja sen tekijää – huolimatta siitä, ettemme sitä itse tee.

Tommi HeleniusKirjoittaja Tommi Helenius omaa uteliaan mielen ja kokeilee mielellään erilaisia asioita ICT-alaa sivuten. Pelkkä Excelien pyörittely ei innosta, joten Tommi toimii mielellään ihmisten ja teknologian välimaastossa, liiketoiminnan ja tekniikan välisenä tulkkina.