TYÖPAIKKOJA VAI TYÖLLISYYSPROSENTTEJA?

Tulevana sunnuntaina on vuoden 2019 eduskuntavaalien varsinainen äänestyspäivä ja saamme tietää uuden eduskunnan kokoonpanon. Mikä on jatkossa tärkeää, työllisyysaste vai työpaikat?
Työsopimus

Näitä me haluamme.

Jos kysytään esimerkiksi minulta työnhakijana, niin työpaikat. On olemassa erilaisia tilastoja, joissa osassa olen työssä ja osassa työtön. Todellisuudessa olen molempia. Teen satunnaisia tuntikouluttajan töitä, mutta niitä on kuitenkin sen verran vähän, ja harvoin, että en elä työlläni.

Edellisen hallituksen tavoite oli nostaa työllisyysaste 72 –prosenttiin, ja omasta mielestään he ovat siinä onnistuneet. Voidaan myös väittää, että osa noususta on tilastokikkailua ja osa maailmantalouden kasvua, johon hallituksen toimet kuten aktiivimalli ja kiky eivät vaikuttaneet.

Aktiivimallista Kristiina Paavola kirjoitti kahteenkin otteeseen blogiimme viime vuonna.

Helsingin Sanomat julkaisi jo 24.3. analyysin siitä, millaisia toimia työllisyyden parantamiseksi on taloustieteilijöiden ja virkamiesten toimesta viime vuosina suositeltu. Näitä ovat:

  • Työttömyystukien leikkaaminen
  • Työttömyystuen ehtojen kiristäminen
  • Eläkeputken lyhentäminen
  • Irtisanomissuojan heikentäminen
  • Työn verotuksen keventäminen
  • Palkkatuki
  • Perhevapaiden uudistaminen
  • Paikallinen sopiminen
  • Saatavuusharkinnan poistaminen
  • Työttömyysturvan suojaosan nostaminen

Näin työnhakijan näkökulmasta 5 keinoa on samaa keppiä kuin aktiivimalli, 3 on oikeasti työttömien tilannetta parantavia tai siihen positiivisesti vaikuttavia, yksi ohittaa suomalaisen työttömän kokonaan ja yksi hyödyttää niitä, joilla jo on työtä.

Keskityn nyt noihin kolmeen keinoon:

Palkkatuki on tutkitusti toimiva, mutta se maksaa. Poliittiset ideologiat sikseen, jos jokin asia toimii, mutta maksaa jonkin verran jonkin aikaa, onko se huono asia?

img_0346-1

Kuvan nuorimies täyttää tänä vuonna 15. Millaisille työmarkkinoille hän astuu?

 

Perhevapaiden uudistaminen, ei HS:n mukaan vaikuta oikein työllistymiseen, mutta henkilökohtaisesti suosittelen isiä käyttämään kaiken mahdollisen heille tarjotun perhevapaan. Suositukseni kanssa en ole yksin, vaikkakin laskelmat on tehty ensisijaisesti työssäkäyvien osalta.

Työttömyysturvan suojaosan nostaminen, maksaa, mutta kuinka paljon? Soviteltu päiväraha on sokkelo jo nyt, joten laskelmat olisivat auttaneet.

Näin keikkatyötä tekevänä työnhakijana on myös huomioitava, että keikkatyön tuomaa osaamista ei varsinaisesti aina arvosteta työpaikkaa täytettäessä. Tämä siitäkin huolimatta, että ainakin asiantuntijatyössä se on keino laventaa ydinosaamista ja tehdä sivuttaissuuntaista liikettä uralla.

Se mitä tuleva hallitus tekee, on vielä arvailujen varassa, mutta tarvitaan työpaikkoja, jotta työllisyysaste nousee oikeasti paremmaksi ja takaa sen, että meillä pienenä kansana on jatkossakin mahdollisuus elää hyvää elämää.

 

Tommi Helenius

Kirjoittaja Tommi Helenius omaa uteliaan mielen ja kokeilee mielellään erilaisia asioita ICT-alaa sivuten. Pelkkä Excelien pyörittely ei innosta, joten Tommi toimii mielellään ihmisten ja teknologian välimaastossa, liiketoiminnan ja tekniikan välisenä tulkkina.

Advertisement

Seuraako aktiivimallista jotain hyvääkin?

Kaikki alkoi siitä, kun hallitus otti  tavoitteekseen 72 prosentin työllisyysasteen.  Sitten pantiinkin tuulemaan! Työllisyyden nostaminen rakennettiin  määräaikaishaastatteluiden (2017), työttömyysturvan aktiivimallin (2018) sekä aktiivisen työnhaun velvoitteen (2019) varaan.

Vuosi sitten te-keskuksissa aloitettiin työttömien määräaikaishaastattelut 3kk välein. Ne aiheuttivat ensin tyrmistystä, mutta lopulta tiiviimpi yhteydenpito arvioitiin enemmin positiiviseksi. Eikä ihme: tämä ”työttömyyspaketin” ensimmäinen steppi suunniteltiin ja myös toteutettiin mallikaasti. Lisättyjen määrärahojen turvin työvoimapalveluihin palkattiin runsaasti uusia työntekijöitä sekä lisärahoituksilla varauduttiin ostamaan haastattelupalveluja myös yrityksiltä.  Pääpaino oli palvella jokaista työnhakijaa yksilöllisesti, tavoitteellisesti ja erilaiset tilanteet huomioivalla tavalla. Suuntana oli henkilökohtaisen palvelun lisääminen. Tämän vuoden alusta voimaan tullut aktiivimalli olikin sitten jotain ihan muuta.

Tänään 2.2.2018 Senaatintori täyttyy SAK:n organisoiman, aktiivimallia ja hallituksen toimintaa vastustavan, poliittisen mielenilmaisun osallistujista. Aktiivimallin vastustus kohdentuu sen epätasa-arvoisuuteen,  byrokraattisuuteen sekä työttömyysturvaa leikkaavaan luonteeseen. Myös resurssien puute on tuotu esiin. SAK:n tavoitteena on peruuttaa aktiivimalli sekä lopettaa myös seuraavan vaiheen eli aktiivisen työnhaun ”pakkohakulain” valmistelu.

SAK:n toiminta on ymmärrettävää. Aktiivimallin ehdot täyttääkseen tulee osallistua riittävästi joko työntekoon tai koulutukseen. Mutta ongelmana tietenkin on, että näitä työnteon tai kouluttautumisen paikkoja ei ole. Mutta on tässä jotain hyvääkin. Käänteisesti tässä on käsillä aktiivimallin olemassaolon positiivisuuden ydin! Työllistymisessä on nyt ymmärretty työnhakijoiden palveluiden merkitys. Tämä puute on nostettu kertaheitolla esiin. Te-toimistojen ja ostopalvelujen kanssa yhteistyössä toteutetut  työllistämispalvelut kun nostavat tutkitusti työllistymisen todennäköisyttä kaikkein tehokkaimmin.

Palveluista on pulaa ja erityisesti korkeasti koulutetuille ja asiantuntijatyöstä työttömiksi jääneille suunnattuja työllistämistä edistäviä palveluita on tarjolla niukasti. Esimerkiksi kotikaupungissani Espoossa on noin 3000 korkeakoulutettua työtöntä, mutta työvoimapalvelujen listoilla koulutuksia on tarjolla vain muutama ja nekin on suunnattu vain hyvin rajatulle osaamisalueelle. Tarvitaan kipeästi lisää erilaisia palveluja ja juuri tässä näen aktiivimallin toimineen tämän puutteen näyttäjänä ja nostajana, kävipä laille myöhemmin sitten miten tahansa.

_5003686

Kuva: Laura Tammisto / Studio Torkkeli Oy

Mothers in Business MiB ry:n alla toimiva Piilo-osaajat -hanke tuo selkeästi esiin, kuinka toimet edistää omaa työllistymistä voivat olla luovia ja raikkaita. Vastaavia työnhakijoista itsestään lähteneitä yhteisöllisiä projekteja on vaikeaa löytää.  Suosio ja menestys ovat kuitenkin todistaneet, että tarve on olemassa ja että projekti on myös toimiva. Aktiivimallin yhteydessä on puhuttu, miten erilaisista syistä ja lähtökohdista työttömyys kumpuaa. On selvä, että tällöin myös työllistymisen reitit ovat erilaisia. Piilo-osaajat on yksi reitti. Joillekin se ei sovi, mutta toisille se voi olla ylivoimaisesti paras työllistymisen polku.

Piilo-osaajien tapaiset omaehtoiset työllistymiseen tähtäävät projektit ovat mitä parhain esimerkki omaehtoisesta aktiivisuudesta ja miksei myös toimivasta työllisyyspalvelusta. Viimeistään tulossa olevaan aktiivisen työnhaun velvoitteeseen tulisikin voida sisällyttää monipuolisuutta. On ollut paljon puhetta tarpeesta saada palveluita, joissa käyttäjien tarpeet ja toiveet olisi huomioitu. Tässä olisi nyt sellainen.

 

kristiina paavolaKirjoittaja Kristiina Paavola on Espoolainen työmarkkina-asiantuntija, joka koordinoi Piilo-osaajien toimintaa pääkaupunkiseudulla.