Yrittäjän kivinen tie huipulle

Olen kymmenen vuotta tehnyt palvelujen B2B-myyntiä uusissa palveluissa ja aloittavissa yrityksissä. Yritysten ensimmäiset askeleet ovat yleensä haparoivia, mutta askelia kantaa valtaisa innostus omaan palveluun ja tekemiseen. Oman yrityksen erinomaisuus ei kuitenkaan aina välity asiakkaalle. Miksi näin?

Myytävää palvelua hiotaan oman työpöydän ääressä siinä vaiheessa, kun pitäisi jo lähteä keskustelemaan potentiaalisten asiakkaiden kanssa. Haasteena on kuitenkin uusi palvelu ja uudet asiakkaat. Ovet eivät helposti aukene, jos ei ole riittävästi täsmentynyt, miksi palvelu on asiakkaalle tarpeellinen, mitä erityistä arvoa se asiakkaalle tuo.

Aloittavan yrityksen odotukset ovat korkealla. Jos yritys onnistuu saamaan julkista rahaa tai sijoittajia, on kiusaus kasvattaa yrityksen kiinteitä kuluja ja unohtaa, että elinkelpoisuuden takaa pidemmällä aikavälillä vain tulorahoitus. Tapasin eräässä business centerissä väsyneen näköisen yrittäjän, joka kertoi, että on erittäin varovainen palkkaamaan henkilökuntaa. Hänen historiansa oli yrittäjänä pelifirmassa, joka sai rahaa, ja palkkasi henkilökuntaa. Kunnes rahaa ei enää tullut, ei rahoittajilta eikä asiakkailta.

Kirjanpito ostetaan lähes aina tilitoimistoista. Kirjanpitäjä tekevät sen, mitä lainsäädäntö edellyttää, mutta harvoin sitä, mitä asiakas tarvitsisi: eli ymmärrystä asiakkaan bisnekseen ja tukea sen kasvattamiseen. Ikävän yleistä on myös luottaa kaveriin tai kaverin kaveriin, jonka rahkeet eivät riitä, kun yritys kasvaa.

Kun alkumatka on kivinen, on omistajien keskinäinen luottamus usein kortilla. Uupumiset ja kommunikaation vaikeutuminen ovat tavallisia.

Miksi yrittäjäksi sitten ryhdytään? Monella on haaveena tehdä jotain omaa ja omilla ehdoilla. Toisilla se on niin verissä, että pienet eivätkä isommatkaan notkahdukset sammuta sisäistä paloa. Jos palkkatyötä ei ole tarjolla, oma yritys voi olla ainoa vaihtoehto.

Jos onnistut yrittäjänä hankkimaan oman elantosi, olet jo onnistunut. Yli 90 % suomalaisista yrityksistä on alle 10 työntekijän yrityksiä. Toisaalta verkostotoiminta tarkoittaa sitä, että moni muukin palvelu kuin taloushallinto ostetaan palveluina eikä palkata omaa työntekijää. Työllistämisvaikutus onkin isompi kuin työntekijämäärä antaa ymmärtää.

Yrittäminen on joukkuelaji. Hyvät tulokset tehdään yhdessä. Nostan hattua jokaiselle yrittäjälle, joka uskaltaa. Työntekijöiltäkin odotetaan nykyään yrittäjämäistä toimintaa. Tarkoittaa yleensä sitä, että ainakin osa palkasta on sidottu tulokseen. Tulosta tekevään joukkueeseen kuuluvat ehdottomasti asiakkaat, jotka tyytyväisinä samaansa arvoa vastaan maksavat joukkueesi palkat.

Peukutan vahvasti yrittäjyydelle. Ilman tuota laajaa mikroyrittäjien joukkoa ei Suomella olisi menestyjiä. Yrittäjyyden ”ilmaveivit” synnyttävät uusia unelmia, uusia yrityksiä, uusia menestyjiä. Ilman vaikeuksia ei kuitenkaan ole voittajia. Tie huipulle vaatii selviytymistä karikoista. ”Nenä pystyssä eteenpäin” asenteella rakennetaan parempaa huomista.

Kirjoittaja Anne Nyysti on palvelujen B2B-myynnin ja palveluliiketoiminnan osaaja, joka pärjää myös palvelumuotoilussa, taloushallinnossa ja markkinoinnissa. Hän on koulutukseltaan Diplomi-insinööri. Viimeiset vuodet hän on tehnyt töitä starttaavissa ja kasvuyrityksissä.

Advertisement

Yrittäjän verkostot – ja miten niitä luodaan?

Verkostot ovat yksi yrittäjän menestymisen – ja hyvinvoinnin – kulmakivistä. Nani Härkönen on loistava esimerkki yrittäjästä, joka on luonut verkostonsa omaehtoisesti. Ohessa hän kertoo kahdesta itse aloittamastaan verkostosta ja siitä, miten ja miksi ne syntyivät, sekä mikä pitää ne elinvoimaisina.

Nani Härkönen on luovan alan yrittäjä ja itse oppinut valokuvaaja, joka on erikoistunut koirien ja niiden perheiden valokuvaukseen. Nani aloitti yrittäjyyden vuonna 2011 hyppäämällä pois järjestöpuolen päivätöistä ja yksinkertaisesti alkamalla tekemään. Merkittävässä roolissa Nanin yrittäjän taivalta ovatkin olleet verkostot, joita hän on ollut aktiivisesti itse synnyttämässä.

Kuva: Nani Härkönen.

”Alussa en tuntenut ketään,” kertoo Nani. ”Olin juuri hypännyt pois ihan eri alalta eikä minulla ollut lainkaan valokuvausalan ammattiverkostoja.” Ensimmäinen vertaistuki löytyi valokuvaajasta, jolta Nani kyseli sähköpostitse kameran ostovinkkejä. Tästä kirjeenvaihdosta kehkeytyi ystävyys, jonka pohjalta synnytettiin vuonna 2013 valokuvaajanaisten verkosto, Ladies Behind the Lens, myöhemmin nimettynä Valokuvaajanaiset Suomessa.

Tarve luoda nimenomaan naispuolisten valokuvaajien kohtauspaikka sai alkunsa huomiosta, että valokuvaus on pitkälti maskuliininen ala ja valokuvaajien fb-ryhmissä vallalla ovat tekniset kysymykset. Pohdinnat vaikkapa siitä, miten kuvata häät, kun imettää, eivät löytäneet kaikupohjaa alan fb-ryhmissä, joten niille oli löydettävä oma foorumi. Nykyään Valokuvaajanaiset Suomessa-verkosto koostuu aktiivisesta fb-ryhmästä, ja järjestää muun muassa koulutuksia, virkistyspäiviä ja tapaamisia. Tarvetta perustaa järjestöä ei ole kuitenkaan ollut: Nani iloitseekin siitä, että muutamassa vuodessa verkostosta on kasvanut itseohjautuva kokonaisuus sen nyt 430 jäsenelleen.

Nanin verkostot ovat syntyneet tarpeesta jakaa, tarpeesta keskustella ja tarpeesta luoda yhteisö yhteisen asian ympärille.

Nanilla oli ollut jo lapsesta saakka unelmana tulla radiotoimittajaksi. Ja mikäpä tämän unelman paremmin toteuttaisi kuin oma podcast! Podcastin teemaakaan ei tarvinnut kahdesti miettiä, sillä Suomen markkinoilla oli selvä puute puheelle luovan alan yrittäjien elämään liittyvistä kysymyksistä. Näitä teemoja ovat esimerkiksi yrittäjän ja taiteilijan identiteettien yhdistämisen kysymykset ja työn hinnoittelu. Näin sai alkunsa podcast Luovia sekä podcastin spinoffina kuulijoiden oma Luovia-verkosto. Pelkkää podcastia Nani ei nimittäin halunnut pitää vaan podcastin myötä aloittaa keskusteluja, jotka jatkuvat kuulijoiden – ja podcastin pitäjän! – kesken. Podcastin ohella Nani kirjoittaakin verkostolle uutiskirjetta, järjestää tapahtumia ja teemallisia iltateetapahtumia. Verkostolle on suunnitteilla myös fb-ryhmä.

”Verkostot ovat lähellä sydäntäni,” kertoo Nani, ”Nimenomaan siksi, koska itselläni ei niitä ollut yrittäjyyttä aloittaessani.” Nani kertookin suhtautuneensa intohimoisesti verkostojen rakentamiseen ottamalla niissä mielellään fasilitaattorin roolin. Nanin verkostot ovatkin syntyneet tarpeesta jakaa, tarpeesta keskustella ja tarpeesta luoda yhteisö yhteisen asian ympärille.

Verkostojen menestymisen edellytykset löytyvätkin juuri näistä piirteistä: aidosta, luottamuksellisesta ja tasaveroisesta keskustelusta ja intohimosta verkostoa yhdistävää aihetta kohtaan.

Kirjoittaja Ronja Iso-Heiko on pesunkestävä teologi, liiketaloustiedollisella asiantuntijuudella höystettynä, ja työskennellyt muun muassa kuorma-autojen korjaajana ja lihapullien myyjänä. Ronja uskoo hyvän voittoon ja jokaisen mahdollisuuteen löytää tai luoda itselleen se oikea unelmaduuni — tai jopa useampikin.

Lifestyle-yrittäjyys ja unelmaelämä

Minkälainen on sinun unelmaelämäsi ja voisiko lifestyle-yrittäjyys tarjota ideoita tai keinoja tähän unelmaelämään pyrkimisessä? Digivallankumous-sivuston ja Campwire-tuotealustan perustaja, verkkovalmennusyrittäjä Petri Hiissa ja Kemikaalicocktail-blogin pitäjä, toimittaja-kirjailija-kolumnisti Noora Shingler kertoivat omia kokemuksiaan lifestyle-ja hyvinvointiyrittäjyydestä Magnesia-festivaaleilla 3.8.2018 pidetyllä luennolla ”Intohimosta liiketoimintaa – miten menestyt hyvinvointiyrittäjänä?”.

Photo by Julian Jagtenberg on Pexels.com

Lifestyle-yrittäjyys ei ole vielä kääntynyt suomen kielelle. Ei terminä eikä pitkälle vielä yrittäjyysmuotona, jos sitä muodoksi voi edes kutsua. Lifestyle-yrittäjyyttä ei kuvaa usein tavallisen (lue: ylityöllistetyn) yrittäjän pirtaan lätkäisty luonnehdinta ”elämäntapana yrittäjyys” vaan ennemminkin luonnehdinta ”elämäntyyli +yrittäjyys”. Kuten Petri Hiissa luennolla lifestyle-yrittäjyyttä kuvasi: ensimmäiseksi luodaan se unelmaelämä, jota halutaan elää ja sen jälkeen tämän elämän ympärille rakennetaan sitä tukeva ja sen mahdollistava yrittäjyysmalli.

Lifestyle-yrittäjyyteen liitetään vahvasti paikkariippumaton ja vapaa elämäntyyli. Työn tekemistä varten ei periaatteessa tarvita kuin läppäri ja puhelin ja usein se kiertyy erilaisten digituotteiden ympärille. Yksi lifestyle-yrittäjyyden puolestapuhujista on Tim Ferriss, jonka kirja ”4 tunnin työviikko – unohda yhdeksästä viiteen työelämä, asu missä haluat ja ryhdy uusrikkaaksi” antaa jo nimessään osviittaa lifestyle-yrittäjyyteen liittyvästä eetoksesta. Lifestyle-yrittäjyys voi helposti näyttäytyä jo valmiiksi hyvin toimeentulevien ja korkeasti koulutettujen downshiftaus-harrastuksena, mutta tarjoaa varteenotettavan pohdinnan paikan kenelle vain. Minkälainen on minun unelmaelämäni ja miten työelämä tähän sopii? Miten voisin muuttaa (työ)elämääni unelmieni ja arvojeni mukaiseksi?

Hyvä esimerkki lifestyle-yrittäjästä onkin bloggaaja, joka vähän kuin vahingossa luo harrastuksesta ammatin. Näin kävi myös Noora Shinglerille, joka kertoi kirjoittaneensa blogiaan seitsemän vuotta muiden töidensä ohessa ennen kuin siitä tuli hänen päätulonlähteensä, koska se yksinkertaisesti oli hänelle niin kiinnostavaa ja merkityksellistä. Hän kannustaakin valitsemaan työn, joka olisi myös rakas harrastus.

Lifestyle-yrittäjyys antaa parhaimmillaan mahdollisuuden olla oman elämänsä herra tai rouva, mutta helppoa tietä se ei kuitenkaan tarjoa. Yrittäjyys, olipa se elämäntyylin ympärille rakennettua tai ei, vaatii aina pitkäjänteistä työtä. Yksi lifestyle-yrittäjyyden eduista on Petri Hiissan mukaan kuitenkin mahdollisuus vapauttaa aikaa niihin asioihin, jotka ovat itselle tärkeitä. Petri antoi esimerkiksi joogaohjaajan, joka haluaisi keskittyä yksilöjoogan ohjaukseen, mutta jolle tämä ei ole taloudellista mahdollista. Kyseinen joogaohjaaja voisi käyttää asiantuntemustaan luomalla joogaverkkokurssin, joka toimisi tulonlähteenä ja mahdollistaisi hänelle tuon haaveilemansa yksilöjoogan ohjauksen.

Myös Noora kertoi, että osa hänen projekteistaan ei tuota tuloja ainakaan starttivaiheessa ja juurikin ne tuottavat projektit mahdollistavat nämä haaveprojektit. Toisaalta tuottamattomista projekteista voi kasvaa myöhemmin tulonlähteitä. Noora kannustaakin luottamaan omaan ”mahanpohjatuntumaan” työelämässä. Usein sen työn valitseminen, jota tekisi myös ilmaiseksi, johtaa oikealle tielle ja elämä vie eteenpäin sattumien ja intuition kautta.

Minkälainen on minun unelmaelämäni?

Miten voisin muuttaa työelämääni unelmieni ja arvojeni mukaiseksi?

Jos haluat tutustua lifestyle-yrittäjyyteen lisää, Navid Moazzezin sivuilta löytyy inspritaatioksi kattava lista erilaisista kansainvälisistä lifestyle-yrittäjistä.

Photo by Pixabay on Pexels.com

Kirjoittaja Ronja Iso-Heiko on pesunkestävä teologi, liiketaloustiedollisella asiantuntijuudella höystettynä, ja työskennellyt muun muassa kuorma-autojen korjaajana ja lihapullien myyjänä. Ronja uskoo hyvän voittoon ja jokaisen mahdollisuuteen löytää tai luoda itselleen se oikea unelmaduuni — tai jopa useampikin.

Miten kohdata ja johtaa ulkoista työvoimaa?

Oman osaamisen myyminen ilman perinteistä työsuhdetta on eräs suurista tulevaisuuden työelämätrendeistä. Piilo-osaajat tarjoavat kolme vinkkiä ulkoista työvoimaa käyttäville yrityksille.

Tom Laine käsitteli teemaa hiljattain blogissaan otsikolla ”Työvoima ei ole enää meillä töissä!. Tekstin mukaan ulkoisen työvoiman “laajamittainen hyödyntäminen on edelleen vain tulevaisuuden visio.” Onko näin?

1. Tunnista monimuotoisuus

Yksistään itsensä työllistämisen määritelmistä voisi laatia oman tekstinsä, koska projektimaisuus yleistyy monilla toimialoilla. Joku tekee keikkaa oman palkkatyönsä ohella, toinen on alihankkijana. On kevytyrittäjiä, freelancereita ja osuuskunnan tai vuokratyöfirman kautta töitään laskuttavia, sekä toiminimellä tai osakeyhtiönä toimivia osaajia.

Hanna Turusen mielestä tällainen “tapa tehdä töitä tulee yleistymään ja se haastaa koko työkulttuuria, niin johtamista kuin työsuhteessa olevien asenteita alihankkijoiden suhteen. Tämä on ravistelevampi muutos kuin mitä ymmärretäänkään.”

Ovatko yrityksetkään vielä täysin kartalla siitä, että ulkoisen työvoiman käyttämiseen on olemassa näinkin monia vaihtoehtoja ja toisaalta pohtineet sitä, missä tilanteissa näitä kannattaisi harkita? Ehkä käsityksiä alihankinnasta, toimeksiannoista tai oman yrityksen ydintoiminnoista kannattaisi päivittää, kuten SkillWell Oy:n Juha Harju pohtii osuvasti nimetyssä tekstissään ”Alihankinta ei ole mörkö vaan ystävä”.

Myös työntekijöiden tilanteita on moneen junaan. Joillekin, kuten Peppi Tervo-Hiltulalle, erilaisten työmuotojen mahdollisuus on rikkaus: “Mä olen nauttinut itsensätyöllistäjän vapaudesta ja aion jatkossakin fleksata työmuotojen välissä”.

Jaana Saramiestäkin keikkailu ja yritteliäisyys kiinnostaa, mutta hän muistuttaa, että tämä trendi ei aina ole työntekijä-vetoinen. “Ainakin työttömyysaikana on todella kovaa työntöä kohti yrittäjyyttä tai vähintään yrittäjämäistä toimintaa. Silti byrokratia tuntuu laahaavan perässä ja jopa nyt lain sallima 4kk yrittäjyyskokeilu ei aina menekään kuten pitäisi vaan tuet saattavat katketa”, hän sanoo.

Kun keikkailun kenttä on näin mutkikas, on selvää, ettei yksi ja sama malli johtamiseen ja työntekijöiden kohtaamiseen sovellu kaikkiin tilanteisiin. Ehkäpä joustava Leadership as a Service-ajattelutapa soveltuisi myös ulkoisiin työntekijöihin? Sen sijaan, että arvailet, miten ulkoisia työntekijöitä pitäisi johtaa ja ohjata (tai jätät sen kokonaan tekemättä), kysy suoraan ja tarjoa erilaisia vaihtoehtoja.

Tuloksena voit saada arvokasta palautetta toimintasi kehittämiseksi ja autat ulkoista työntekijää toimimaan tehokkaammin.

Kuva: Karoliina Nurmi.

2. Määritä tehtävät ja muista luottamus

Ulkoisena työntekijänä kokee aina olevansa selkeämmin vastuussa tekemisistään. Työtehtäviin keskittyminen on tehokasta, kun tietyssä toimeksiannossa sinä olet tekemässä tiettyä asiaa ja voit tuoda asiantuntijuuttasi asiakkaasi hyödyksi.

Heidi Hölsömäki on samoilla linjoilla sanoessaan: “Oma kokemukseni on, että toimeksiantosuhteissa työnjako on usein selkeämpi kuin työsuhteisessa tiimissä, mikä auttaa keskittämään energian itse työlle.”

Hidastaako ulkoisen työvoiman käyttöä joissakin tapauksissa pelko siitä, ettei olla varmoja lopputuloksesta, tekijän motivaatiosta tai sitoutumisesta? Heidi jatkaa: “Vaatii tilaajalta selkeää näkemystä ja viestintää siitä, mitä halutaan, mutta kun luottamus on rakentunut, sen varaan voi laskea todella paljon molemmin puolin.”

Myös Peppi Tervo-Hiltula peräänkuuluttaa luottamusta sekä vastaavasti työn tarjoajalta oman osaamisen tunnistamista.

Yhteisen sävelen löytymistä helpottaa, että viestität yrityksesi arvot ja tavoitteet myös ulkoiselle työntekijälle. Auta häntä auttamaan sinua ja näkemään oman työpanoksensa arvo yrityksesi toiminnan kontekstissa. Erityisen tärkeää on kysyä mitä esteitä voit purkaa työnteon tieltä.

Luottamuksen rakentamiseksi asioita kannattaa laittaa myös paperille. Jos sama kumppani tekee töitä muille saman toimialan yrityksille, on kaikkien etu, että tehdään muun muassa salassapitosopimukset. Erityisesti uusien innovaatioiden kaupallistaminen tai yrityksellesi “exclusively” tehtävä kehitystyö on tärkeää määritellä yhteisesti.

3. Kehitä yrityksesi työnantajamielikuvaa

Miten houkutellaan paras osaaminen juuri meille, jos osaaja ei ole rahan tai aseman perässä?

Tom Laineen tekstissä oli hyvä kysymys: Miten houkutellaan paras osaaminen juuri meille, jos osaaja ei ole rahan tai aseman perässä? Vastaus on Piilo-osaajien mielestä yksinkertainen: “Toivon, että ihmiset kohdattaisiin ihmisinä, ei kuluerinä kuten eräs tielleni osunut hallintoihminen asian ilmaisi”, tiivistää Peppi Tervo-Hiltula.

Ulkoisen työvoiman käyttäminen on perinteisesti ollut tapa säästää kustannuksia ja saada joustavuutta resurssointiin. Jos työn hintaa ei saada riittävän alas, tekijää vaihdetaan. Mutta kun etsitään parasta osaamista, lähtökohdan täytyy olla eri.

Nostaisivatko yritykset omaksi kilpailuedukseen osaamisen arvostamisen kulttuurin ja ihmisten kohtaamisen? Voisiko hyväksi havaittua kumppania kouluttaa ja ottaa mukaan tapahtumiin, kahvipöytiin, jopa saunan lauteille? “Sellaisella sekä ammattimaisella otteella napataan hyvät tekijät ja yhteistyökumppanit, on kyse millaisesta työn muodosta tahansa”, kannustaa Heidi Hölsömäki.

Myös Hanna Turusen mielestä “näitä projektityyppisesti työskenteleviä saa kiinnostumaan, kun työnantajamielikuva (employer branding) ja työntekijäymmärrys (employee experience) on kohdallaan, eli kunnioitetaan ja välitetään ihmisestä”.

Kun kehität työnantajamielikuvaa yrityksestäsi, älä siis mieti ainoastaan työsuhteeseen rekrytoitavien kokemusta. Muista myös se moninainen verkosto, jonka jäsenet tekevät yrityksellesi töitä muilla tavoin. Positiivinen mielikuva voi tuoda ovellesi sellaista osaamista, joka kehittää liiketoimintaasi uusiin suuntiin!

Kirjoittaja Marjaana Jokinen viihtyy informaationhallinnan ja osaamisen kehittämisen tienristeyksessä. Tällä hetkellä hän nikkaroi yrittäjänä tienviittoja, jotta muutkin löytäisivät sinne. “Mitä tiukemmalla elämän ruuvi, sitä kireämpänä soi kuulokkeissa groove.”

Yrittäjänä voit luoda itse oman työelämäsi

Yrittäjäksi lähteminen oli Riina Ahvenaiselle se klassinen ”hyppy tuntemattomaan”: samalla kutkuttavan innostava ja täynnä mahdollisuuksia, mutta myös pelottava. Taakse jäi palkkatyöstä saatava turva, mutta sen sijaan sai vapauden luoda itse oma työelämänsä ja määrittää yrityksensä tulevaisuuden suuntaa ja toimintatapoja.

Riina Ahvenainen, Helsingin Hautaustoimiston ja Kukkatalo Luumupuun omistaja ja toimitusjohtaja, aloitti yrittäjäntaipaleensa kolme vuotta sitten. Tuttavan kautta tarjoutui mahdollisuus ostaa jo olemassa oleva liiketoiminta ja koska kukkakaupan omistaminen oli Riinalle ollut elämänmittainen haave, mahdollisuutta ei vain voinut päästää käsistä. Elämäntilanne muutokselle oli muutenkin otollinen, sillä Riina oli juuri palannut hoitovapaan jälkeen takaisin vanhaan työhönsä ja huomannut, ettei työnkuva enää haasta tarpeeksi.

Kuvassa Riina Ahvenainen. Kuva: Ronja Iso-Heiko

”Ikinä en yrittäjäksi halunnut,” kertoo Riina naurahtaen. ”Mielikuvani yrittäjyydestä oli se perinteinen. Isä oli yrittäjä ja hänelle yrittäjyys oli sitä, että aamuviideltä lähdettiin töihin ja iltakymmeneltä palattiin takaisin kotiin.” Riina onkin aktiivisesti pyrkinyt järjestämään työnsä omaehtoisesti ja kokee, että juuri tämä vapaus on yrittäjyyden paras puoli. Yrittäjyys mahdollistaa palkkatyötä paremmin esimerkiksi vapauden järjestää omat aikataulunsa niin, että Riinan ykkösprioriteetille, perheelle, jää tarpeeksi aikaa.

”Ongelmana on kuitenkin se, että monet yrittäjät yrittävät tehdä liian paljon itse,” lisää Riina. Siksi työt valuvat vapaa-ajalle, iltoihin ja viikonloppuihin eikä lomia tohdita pitää. Riina painottaakin verkostojen merkitystä. Esimerkiksi markkinointi- ja taloushallinto-osaamista on ihan ok ostaa ulkopuolisilta asiantuntijoilta, jotta itse saa keskittyä omaan ydinosaamiseensa. Riina myös mainitsee, että on erityisen hyvä sparrailla eri alojen yrittäjien kanssa.  Yksi hyvä mahdollisuus kerätä tällaista verkostoa on yrittäjien paikallisjärjestötoiminta: esimerkiksi Helsingissä toimii Helsingin Yrittäjänaiset ry, joka on Suomen Yrittäjänaisten paikallisyhdistys.

Kuva: Ronja Iso-Heiko

Vaikka kukkakauppa oli ollut Riinan haave, hautausalalla hänellä ei ollut aiempaa kytköstä ja se tulikin yrityksen mukana ikään kuin kaupan päälle. Hautausalalle ei ole suoraa koulutusta vaan oppi saadaan tekemällä. ”Sain kahden viikon perehdytyksen,” Riina kertoo. ”Sen jälkeen olen pärjännyt käytännön järjellä ja kysymällä neuvoa viisaammilta. Hautausala on vaihteleva ja haastava ala, koska koko ajan tulee uutta ja tämä pakottaa elämään oman mukavuusalueen ulkopuolella. Tässä työssä pääsee koko ajan kehittymään ihmisenä. Yrittäjänä on myös oltava moniosaaja ja valmis tarttumaan kaikenlaisiin eri toimiin. Siivoojan, kuskin ja apulaisen hommat ovat ihan yhtä merkittäviä yrityksen pyörittämisen kannalta kuin vaikkapa kehitystehtävät.”

”Yrittäjyys on kuin hyppyjä lumpeenlehdeltä toiselle.”

”Yrittäjyys on kuin hyppyjä lumpeenlehdeltä toiselle”, kuvaa Riina. Yrittäjän on vain uskallettava ja luotettava siihen, että kaikki järjestyy:  lumpeenlehdet kantavat ja niitä riittää. Tiettyä rämäpäisyyttä on siis oltava. ”Eihän mulla ole mitään varmuutta siitä, että tuosta ovesta tulee sisään asiakkaita. Täytyy vaan luottaa siihen, että mitä teen nyt, kantaa tulevaisuudessa.” Ainoa tapa, jolla yrittäjänä pärjää on Riinan mukaan se, että ylittää asiakkaiden odotukset. Se, että joku hautajaisten jälkeen soittaa ja kiittää, on valtavan merkityksellistä ja tuottaa aina onnistumisen iloa.

Riinan neuvo yrittäjyyttä harkitsevalle on, että älä yliajattele. Liian analyyttisyyden hän kokee erityisesti naisten paheeksi. ”On riski tehdä ylipäänsä mitään, on riski vaihtaa työpaikkaa, on riski yrittää, on riski yrittää toteuttaa unelmia yrittäjänä, kaikessahan on riski! Mutta se riski on vain otettava.”

Kirjoittaja Ronja Iso-Heiko on pesunkestävä teologi, liiketaloustiedollisella asiantuntijuudella höystettynä, ja työskennellyt muun muassa kuorma-autojen korjaajana ja lihapullien myyjänä. Ronja uskoo hyvän voittoon ja jokaisen mahdollisuuteen löytää tai luoda itselleen se oikea unelmaduuni — tai jopa useampikin.