Työnhaun tienhaarassa

Kun työnhaku takkuaa ja uusi ura alkaa siintää mielessä, voi olla hyvä aika istahtaa alas miettimään eri vaihtoehtoja. Mistä saa apua tässä tilanteessa?
bty

Kuva: Satu Paronen

Pätkätöihin kyllästyneenä päätin alkaa miettiä uusia vaihtoehtoja. Uratehdas auttaa pirkanmaalaisia korkeakoulutettuja työnhakijoita pitämään yllä työnhakutaitoja. Uratehtaalta saa myös yksilöllistä uraohjausta. Olin ollut aiemminkin Uratehtaan toiminnassa mukana, ja pidin korkeakoulutetuille suunnatuista koulutuksista. Osallistujat olivat motivoituneita ja hakeutuneet toimintaan omasta halustaan. Olimme samassa veneessä hakeutumassa kohti uutta työpaikkaa.

Tammikuussa aloitin työnhaun tsemppausryhmässä.  Kymmenen hengen ryhmä kokoontui kymmenen kertaa Uratehtaan tiloissa kerran viikossa. Jo toisella kerralla kaksi ryhmäläistä jättäytyi ryhmästä pois työllistymisen vuoksi. Kokoontumisten alussa vaihdoimme kuulumiset työnhakurintamalta. Samalla sai vinkkejä eri tapahtumista. Tampereen yliopiston Humanisti huipulle -tapahtumasta olisi varmaan muuten jäänyt väliin, ja hyviä puhujia mutkikkaine urapolkuineen oli ilo kuunnella. Kullakin kerralla oli myös sovittu vetäjä, joka pohjusti haluamastaan aiheesta ja antoi kotitehtävän seuraavaksi kerraksi.

Työnhaun tsemppausryhmän etuna oli se, että osallistujat olivat eri aloilta. Hyvät tarkentavat kysymykset auttoivat sanoittamaan omaa osaamista. Sain myös hyvin kommentteja työhakemuksiin liittyen. Vertaistuki oli tärkeää; työnhaku on kestävyyslaji, ja ryhmästä sai tukea niin onnistumisissa kuin epäonnistumisissa. Säännölliset tapaamiset myös rytmittivät tekemistä. Viimeisen tapaamiskerran jälkeen olemme kokoontuneet omatoimisesti ja juhannuksen jälkeisessä tapaamisessa kaikki aktiivijäsenet olivat työllistyneet, osa määräaikaisesti.

Piilo-osaajat

Liityin myös Piilo-osaajiin. Kuplivan iloisessa joukossa tehdään osaaminen näkyväksi ja tsempataan työnhaussa. Toukokuussa osallistuin Tampereen rekrytointi- ja osaamismessuihin. Iloisten kuplijoiden lisäksi näin uravalmentaja Riikka Pajusen innostavan esityksen ja osallistuin työpajaan. Löydätkö sinä Piilo-osaajista oman sparrausryhmän? Merkkaa jo kalenteriin 4.10. Unelmien työnhakupäivä, jossa Piilarit on mukana tänä vuonna.

 

kuva_0002

Kirjoittaja Satu Paronen on multitalentti ykkösaltto, joka rakastaa kieliä. Kuorolaulun lisäksi hän harrastaa äänilehtien lukemista studiossa. Satu odottaa jännityksellä, minne sattuma hänet seuraavalla urapolulla heittää.

Advertisement

Osaatko kertoa vahvuuksistasi?

Työhaastattelu on usein stressaava tilanne, vaikka siihen olisikin valmistautunut hyvin. Haastattelija haluaa selvittää, oletko lintu vai kala, vai kenties lentokala. Entä miten nämä ominaisuudet sopivat tehtävän profiiliin ja tiimiin?

Yksi perisuomalainen ongelma juontuu sanonnasta pitää kynttilää vakan alla. Valitettavasti liian moni on ottanut tämän ohjenuorakseen elämässä. Ehkä siksi, että koulussa oli riski joutua muiden silmätikuksi, jos osasi asioita liian hyvin.

Tämä malli ampuu helposti itseään jalkaan silloin, kun pitäisi pystyä selkeästi kertomaan omista vahvuuksistaan.

Lähdetään purkamaan tätä kolmen dimension kautta.

  1. Sopivuus tehtävään ja tiimiin
  2. Tehtäväkohtaisen kielen hallinta
  3. Ohipuhuminen – sanat ovat moniselitteisiä
sdr

Kuka heistä kuvaa sinua parhaiten?

Sopivuus tehtävään ja tiimiin

Koska haastattelutilanne on varsin erilainen kuin normaali keskustelu, on mahdollista, että tilanteen luoma jännitys vaikuttaa negatiivisesti siihen, pystyykö haastateltava antamaan itsestään ja persoonastaan kuvan, joka vastaa todellisuutta.

Koska jokainen meistä on erilainen, on vaikeaa – ellei mahdotonta – kertoa, mikä tähän auttaa. Jokaisen on löydettävä omat keinonsa, mutta nämä ovat minun:

  • Hidastan puhumistani, koska tiedän, että toisinaan ajatus ei ehdi mukaan.
  • Yritän rajata egon ja/tai vahvan ekstrovertin ominaisuuksien vaikutusta.
  • Yritän muistaa improvisaatio-ohjeen: ”kyllä, ja” on paljon miellyttävämpi kuin nopea ”kyllä, mutta”.

 

Tehtäväkohtaisen kielen hallinta

Olen työskennellyt ICT -alalla vuodesta 1997. Kokemusta on monenlaisissa tehtävissä, ja osaan käyttää tehtäväkohtaista kieltä joissakin alan tehtävissä, mutta oman erikoisosaamisen ulkopuolelle jää kuitenkin suuri joukko terminologiaa. Ja se näkyy ja kuuluu, jos ja kun haen tehtävää, joka ei ole oman vahvuuteni sisällä.

Samoin pitkä työskentely alalla on opettanut mm. finanssimaailman termejä tai sähkönmyyntiin liittyvää sanastoa, mutta kumpaankaan tehtäväkenttään en pystyisi vakuuttavasti sanallistamaan omaa osaamistani.

Pitkä kokemus antaa kuitenkin mahdollisuuksia:

  • Pyrin luomaan keskustelusta luontevaa, kollegiaalista.
  • Puhun ”meistä”, en ”teistä”.
  • Pyrin tuomaan esille ideoita, joita tehtävässä vaaditaan jatkossa(kin).
20190820_155027

Cygnaeuksenpuiston viereisen asuinkorttelin kivijalka on mielenkiintoinen esimerkki ymmärtämisestä.

Ohipuhuminen – sanat ovat moniselitteisiä

Sanoilla on merkityksiä, jotka ovat kulttuuri- ja tilannesidonnaisia. Niiden merkitykseen vaikuttavat myös keskustelijoiden tausta, kokemukset ja yleissivistys. Suurin osa asiantuntija-ammateista on sellaisia, joissa ainakin osa sanastoa tulee suoraan tai muokattuna englannin kielestä, ja tässä on toinen ongelma. Englanti on epätäsmällinen kieli, jota on joskus kuvattu mm. näin:

”The problem with defending the purity of the English language is that English is about as pure as a cribhouse whore. We don’t just borrow words; on occasion, English has pursued other languages down alleyways to beat them unconscious and rifle their pockets for new vocabulary.”
– James D. Nicoll

On siis enemmän kuin mahdollista, että keskustelijat luulevat puhuvansa samasta asiasta mutta eivät kuitenkaan saa omaa viestiään välitettyä vastapuolelle.

Tässäkin auttaa haastattelu- ja työkokemus.

  • Jos huomaan, että keskustelukumppani ei ymmärrä mitä tarkoitan, peruutan alkuruutuun.
  • Vältän viittauksia, jotka ovat vain rajallisesti tuttuja.
  • Vältän kliseitä, ainakin yritän.

Jokainen on erilainen persoona ja omien vahvuuksien tunnistaminen on ensisijaista. Niiden sanallistaminen on aivan yhtä tärkeää, mutta sitä voi onneksi harjoitella.

 

Tommi HeleniusKirjoittaja Tommi Helenius omaa uteliaan mielen ja kokeilee mielellään erilaisia asioita ICT-alaa sivuten. Pelkkä Excelien pyörittely ei innosta, joten Tommi toimii mielellään ihmisten ja teknologian välimaastossa, liiketoiminnan ja tekniikan välisenä tulkkina.

Puoli vuotta Piilo-osaajia

On kulunut puoli vuotta siitä, kun Piilo-osaajat.com sivu julkaistiin ja kupliva kampanjamme potkaistiin käyntiin. Puoli vuotta upeita osaajia, mielettömiä persoonia ja saavikaupalla positiivista energiaa. Mutta mitä kaikkea siihen puoleen vuoteen onkaan todella mahtunut?

Kampanja lanseerattiin toukokuun 19. päivä ja sen jälkeen Piilo-osaajat.com sivustolla on vieraillut lähes 11.000 ihmistä kerryttäen kokonaisuudessaan lähes 25.000 sivulatausta. Huikea määrä! Kun kampanjaa lähdettiin tekemään, tuskin kenelläkään kävi mielessä, mihin se meitä vielä vie. Henkilökohtaisesti olen rehellisen yllättynyt, hämmästyneen hämilläni ja jokaikinen päivä ylpeä tästä yhteisöstä, joka ei lymyile piilossa vaan yhdessä tekemällä nostaa sen tärkeimmän pöydälle: osaamisen, oman ja toistensa.

piilo-osaajat

Kuva: Studio Torkkeli Oy / Laura Tammisto

Puolessa vuodessa osaajajoukkoomme on liittynyt 18 osaajaa. Heistä kuusi on kampanjan aikana löytänyt seuraavan askeleensa urallaan. Tarinoita onnistumisista ja ajatuksia kampanjasta ja sen hyödyistä löydät täältä. Tiesitkö, että suurin osa heistä on edelleen aktiivinen osa joukkoamme? He ovat edelleen joukossamme tsemppaamassa ja tukemassa niitä, jotka vielä etsivät sitä omaa seuravaa askeltaan. Omat tukijoukkomme!

Entäs se blogi sitten? Kaikkien aikojen ensimmäinen blogikirjoitus oli Jaanan vinkit Upeaan uraan. Sen jälkeen blogipostauksia on julkaistu yhteensä 47 kappaletta! Näiden joukosta luetuin on ollut Piilotyöpaikasta unelmaduuniksi, joka kertoo Suvi ”Sunnu” Melakosken tarinan siitä, kuinka se oma unelmaduuni lopulta löytyi. Enkä ihmettele, että juuri tämä pitää sitä kirkasta ykkössijaa, sillä kukapa meistä ei haluaisi löytää sitä unelmaduuniaan!

Olemme viihtyneet vapaamuotoisemmin nauttien hyvästä ruuasta ja ennen kaikkea seurasta. Sen lisäksi olemme saanet mahdollisuuden järjestää yhteisöllemme useita mielenkiintoisia tapahtumia ja koulutuksia, joista kohokohtana mainittakoon Unelmien työnhakupäivä, joka järjestettiin Tampereella yhteistyössä Uratehtaan ja Trestartin kanssa. Kiitos jokaiselle, joka on omalla panoksellaan mahdollistanut nämä tapahtumat!

Eikä tämä jää tähän, tietä kuljettu vasta alku!

Seuraavan kerran pääset muuten moikkaamaan meitä 2. marraskuuta Lempäälän Ideaparkissa järjestävässä Sata tapaa työllistyä -verkostoitumistapahtumassa, nähdääkö siellä?

MIB3PROF_010_elinaKirjoittaja Elina Pahta on Piilo-osaajat projektin toinen vetäjä, taloushallinnon moni-osaaja, uusperheen koordinaattori ja ikuinen innostuja.

 

 

LOPETIN PIILOTYÖPAIKOISTA PUHUMISEN JA HAASTAN SINUTKIN MUKAAN

Kun asiaa tarkemmin miettii, eikö olekin hassua että puhumme Suomessa “avoimista työpaikoista” ja “piilotyöpaikoista”? Yritin hiljattain selittää asiaa Suomeen muualta muuttaneelle ammattilaiselle ja hän hämmentyi sanastostamme.

“Hidden jobs, that’s really what you call them? I’ve only ever found hidden jobs”, hän totesi.

Kun olemme valinneet tällaisen sanan kuvaamaan kaikkia muita kuin ilmoitettuja työpaikkoja, ei ole ihme että työnhaku tuntuu usein lannistavalta ja piilotyöpaikat kuulostavat sadulta, jolla ei ole totuuspohjaa. Sanoilla on iso vaikutus siihen miten hahmotamme todellisuutta – oikeastaan sanat rakentavat todellisuutta, eivät ainoastaan kuvaile sitä.

Monissa työnhaun oppaissa on puhuttu jopa avoimista työmarkkinoista ja piilotyömarkkinoista, mikä saa jaon kuulostamaan vieläkin masentavammalta. Ihanko totta haluamme kertoa aina vain uusille työelämään siirtyville sukupolville että avoimia ovat vain ne paikat, jotka ilmoitetaan pitkällisen prosessin päätteeksi ja joihin tulee satoja hakemuksia? Onko suurin ero näiden kahden työpaikan arkkityypin välillä tosiaan avoimuus verrattuna piilottamiseen? Kumouksessa haluamme auttaa sinua hahmottamaan työmarkkinat totuudenmukaisemmin, koska käsityksesi työmarkkinoista vaikuttaa suoraan siihen miten haet töitä. Tämä ei tarkoita, että väitän työmarkkinoiden ongelmien katoavan jos päivitämme sanoja, mutta ainakin voimme lopettaa ongelmien vahvistamisen sanavalinnoillamme.

Ehdotan tilalle uusia käsitteitä, jotka kuvaavat mielestäni paljon paremmin todellista tilannetta. Vuonna 2017 puhutaan siis ilmoitustyöpaikoista ja tarvetyöpaikoista:

Ilmoitustyöpaikka (vanha “avoin työpaikka”): työpaikka, jonka avoinna olemisesta on ilmoitettu julkisesti

Tarvetyöpaikka (vanha “piilotyöpaikka”): työpaikka, jossa tarve uuden henkilön palkkaamisesta on jo ajatuksen tasolla itämässä, mutta asialle ei ole vielä ehditty tehdä mitään, tehtävänkuva ei ole vielä muotoutunut ilmoitukseksi tai työpaikassa pohditaan löytyisikö uusi työkaveri ilman työlästä hakemusvyöryä.

Tarvetyöpaikka siis vaatii sinua ottamaan ensimmäisen askeleen, mutta ei ole sen enempää piilossa kuin ilmoitustyöpaikkakaan, ja sellaiseen hakiessasi sinun on helpompi erottua massasta.

Sekä ilmoitustyöpaikkoja että tarvetyöpaikkoja kannattaa hakea, mutta kokemukseni mukaan suomalaiset työnhakijat painottavat edelleen liikaa ilmoitustyöpaikkojen hakemista työnhaussaan. Ilmoitustyöpaikkoihin on tunkua, koska muutkin työnhakijat suosivat samaa työnhakustrategiaa. Tähän voi olla monta syytä, jokainen niistä täysin inhimillisiä:

  1. TE-toimisto vaatii hakemaan avoimia työpaikkoja, joten niitä haetaan
  2. Työttömänä työnhakijana arkeen voi olla haastavaa saada rytmiä, ja tilanteeseen auttaa kun voi kertoa itselleen tehneensä kaikkensa ja yrittäneensä saada töitä. Tässä tilanteessa ilmoitustyöpaikkoihin vastaaminen voi tuntua konkreettisemmalta tekemiseltä: kukaan ei voi väittää etten olisi yrittänyt, kun olen lähettänyt 150 hakemusta! Tässä käy helposti niin, että työnhakija ei ehdi pysähtyä miettimään onko valittu työnhaun strategia hänelle oikea ja tuottaako se toivottuja tuloksia.
  3. Uusia kiinnostavia ilmoituksia ilmaantuu päivittäin, ja päivät täyttyvät ilmoitustyöpaikkoja selaillessa ja pienillä muutoksilla höystettyjä hakemuksia lähettäessä. Tuntuu liian isolta riskiltä jättää ilmoitukseen reagoimatta: entä jos nyt kuitenkin tärppäisi?
  4. Jos töissä tällä hetkellä oleva haaveilee syystä tai toisesta uusista haasteista, työpaikkailmoitukset tarjoavat mielenkiintoisen kurkistusikkunan muihin mahdollisuuksiin. Voi tuntua liian isolta askeleelta kontaktoida uutta työnantajaa vanhan työsuhteen ollessa vielä voimassa, ilman varmuutta siitä haluaako työpaikkaa ylipäätänsä vaihtaa.

Kaikki yllä mainitut syyt ovat yleisiä tekijöitä, jotka ohjaavat meitä lukemaan työpaikkailmoituksia. Muitakin tapoja hakea töitä voidaan harkita, mutta niille omistetaan yleensä korkeintaan 10-20% työnhakuun käytettävästä ajasta.

Tarvetyöpaikkojen hakemiselle kannattaisi kuitenkin omistaa vähintään puolet (jos minä saan päättää, enemmänkin) työnhakuun käytämästään ajasta. Niihin hakiessasi sinun on helpompi erottua massasta, keskittää työnhaku juuri sinua kiinnostaviin organisaatioihin ja olla oikeaan aikaan oikeassa paikassa.

 

Kirjoittaja Minna Rantama (VTM) on työnhakusparraaja yrityksessään Kumous – Uusi Työnhaku. Blogitekstin aikaisemmat julkaisut: Kumouksen blogi  ja Mothers in Business MiB ry:n blogi.