Uusi työsuhde – sukellus syvään päähän

Työnhaku on kiihkeää eteenpäin katsomista, uuden etsimistä ja mahdollisten tulevaisuuksien visioimista. Mitä on tarjolla, mitä itse haluan? Se on myös hyvin konkreettista työtä. Työhakemusten tekemistä, ansioluettelon ja työnhakutaitojen kehittämistä. Verkostoitumista ja kouluttautumista. Entä mitä tapahtuu, kun haluttu työ napsahtaa kohdalle?

Itselläni aktiivinen työnhakujakso kesti noin 1,5 vuotta. Samalla sain tehdä mielekkäitä ja opettavaisia töitä itsenäisissä viestinnän asiantuntijatehtävissä, yhteistyössä liikunta- ja sote-järjestöjen ammattilaisten kanssa.

Lokakuun alussa aloitin uudessa vakituisessa työsuhteessa kotipaikkakunnallani, osin Piilo-osaajien yhteisön vauhdittamana. Rytmi vaihtui projektimaisesta asiantuntijatyöstä syväsukelluksena uuteen, luottamushenkilövetoiseen organisaatioon.

Työsuhteen alkuviikkoina tajuntaani hyökyivät uuden työyhteisön ihmiset, tavat ja tunteet, organisaatioon perehtyminen sekä tiivistahtinen käytännön työ viestinnän ja vapaaehtoistoiminnan parissa. Ikävänä yllätyksenä sain sisäilmaoireita heti alkumetreillä.

Uuden työn alkaessa halusin ajatella, että nyt on yksi tärkeä tavoite maalissa ja voin hengähtää. Kantapään kautta voin todeta, että uusi työ vie aluksi paljon energiaa ja yllätyksiinkin kannattaa varautua.

Vinkkejä uuden työn aloittajalle:

1. Lataudu ja lepää. Jos se suinkin on mahdollista, pidä pieni loma ennen uuden työsuhteen alkua. Ihannetilanne lienee, jos pääsee aloittamaan uuden työn kauden alusta ja levänneenä. Itse koulutin maanantaina edellisen työyhteisön ihmisiä ja tiistaina 1.10. aloitin uuden työn. Nyt tekisin ehkä toisin

2. Kuuntele ja tutustu. On tärkeää tutustua lähimpiin työtovereihisi. Sinun ei silti tarvitse ottaa heti kantaa työyhteisön asioihin. Itselleni tämä oli vaikeaa, koska kannan vastuuta ja ryhdyn nopeasti miettimään erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja.

3. Rauhoita muuta elämää. Uuden opettelu ja pelkästään laitteiden ja ohjelmien haltuunotto vievät väistämättä aikaa ja energiaa. Vähennä muita menoja, jos mahdollista. Tässä haasteena voivat olla aiemmat sitoumukset, esimerkiksi minulla oli aiemmin sovittuja koulutuksia ja vapaaehtoisvastuita to do -listalla. Toisaalta niistä sai energiaa.

4. Reagoi ongelmiin ja ota puheeksi. Asioihin voi vaikuttaa vain, jos niistä kertoo. Esimerkiksi sisäilmaoireista kerroin esimiehelle ja työterveydelle, jotta niitä pystytään seuraamaan ja hoitamaan asiallisesti. Pyydä tarvittaessa toimenpiteitä.

5. Keskity tehtäviisi. Ota fokukseksi omat työtehtäväsi ja ala edistää niitä. Tämä vahvisti ainakin minulla hallinnan tunnetta.

6. Ole kärsivällinen. Uuteen organisaatioon perehtyminen vie aikaa. Uusi työ on mahdollisuus löytää itsestä uusia puolia ja tuoda myös työyhteisöön uutta.

Jos työ osoittautuu ihan muuksi kuin ajattelit, kannattaa muistaa, että koeaika on aina olemassa puolin ja toisin. Itselläni tunnelmat ovat nyt voiton puolella, vaikka uusia asioita riittää ratkottavaksi ja hyväksyttäväksi.

Kurkkaa myös Montevistan sivulta 5 vinkkiä uuden työn haltuunottoon.

Kirjoittaja Heidi Hölsömäki on kuunteleva kehittäjä ja visualisoiva toimittaja. Järjestöviestinnän ammattilaisen sydän ja näppis sykkivät erityisesti ihmisten hyvinvoinnin puolesta.

 

Advertisement

Kuuntelemisen jalo taito työelämässä

Meille on luotu korvat, joilla kuulee ympäristöään. Kuunteleminen on kuulemisen jalompi taito. Kuuntelemiseksi voi kutsua sitä, että ymmärtää tai ainakin yrittää ymmärtää kuulemaansa. Kun osallistuu keskusteluun tai kuuntelee toisen pitämää puhetta, niin se vaatii aktiivista olemista ja keskittymistä juuri siihen hetkeen. Hyvin helposti käy niin, että alkaa miettiä omia ajatuksia tai vastauksia jo valmiiksi, jolloin kuunteleminen keskeytyy ja osa asiasta jää kuulematta.

Itsensä kuunteleminen onnistuu, jos antaa itselle hiljaista aikaa ja on tekemättä mitään. Ajatukset lähtevät lentoon, antaa niiden virrata tuulen mukana rajoittamatta niiden lentorataa. Siellä jossain, syntyy sellaisia ajatuksia, ettei aluksi niitä uskoisi omiksikaan.  Ideoita, joita kohti voi lähteä kulkemaan rohkeasti, askel kerrallaan. Haaveita, joiden vuoksi on ihana elää. Voi tehdä päätöksiä itselle isoihin asioihin, joihin ei muuten saa vastausta. Mieli kevenee, kun päässä olevat ajatukset saa järjestykseen ja päätökseen.

Toisen kuunteleminen vaatii sitten vähän enemmän. Täytyy olla oikea paikka ja aika, että saadaan keskusteluyhteys toimimaan. Vaatii sen, että on avoinna toisen asialle, pystyy keskittymään. Keskittymiskyky ja juuri siinä hetkessä oleminen on kuin olisi huippu-urheilija, joka keskittyy suoritukseen. Aktiivinen kuunteleminen vaatii koko kehon läsnäoloa. Kehonkieli voi paljastaa kertojalle, että kiinnostaako asia oikeasti. Silmiin katsominen, nyökyttely ja vaikka pienet tarkentavat kysymykset osoittavat toiselle, että on mukana jutussa. Pieniltä tuntuvia asioita mutta voivat olla hyvin tärkeitä kertojalle.

Kuva: Heidi Hölsömäki

Tänä päivänä, esimerkiksi omassa työssä kohtaankin haasteen kuuntelemisen ja kuulemansa muistamisen kanssa. Etätöitä tehdessä joutuu paljon kommunikoimaan puhelimessa, jossa ei ole tukena näkemistä, niin kuin perinteisissä palavereissa. Et saa tukea asiaan kehonkielestä vaan kaikki tapahtuu kuuleman perustella. Puhelinpalaverissa on paras lopettaa kaikki muut tekeminen ja vaikka vaihtaa paikka sellaiseen, jossa voi vain ja ainoastaan keskittyä kuuntelemiseen.  Muistin tueksi toki kannattaa varata kynä ja paperia.

Kuuntelemista voi harjoitella ihan itse keskittymiskykyharjoituksilla ja jättämällä muut häiriötekijät pois näkösältä. Sulkee puhelimen ja muut vempaimet, jotka voivat häiritä tilannetta.

Omakohtaisesti olen huomannut, että minua auttaa kuuntelemisessa myös samanaikaisesti käsillä jonkin tekeminen. Jo opiskeluaikoina minulla oli tunneilla aina mukana neule, sitä neuloessa pulpetinalla, ajatus pysyi koko ajan opetuksessa. Opettajat kyllä tasaisesti testasivat, että kuuntelenko opetusta.  Nykyisin palavereissa piirtelen paperinlaitoihin tai muistilehtiön sivuille, näin pysyin asiassa enkä lähde ”omille poluille”.  Jokaisella on varmasti oma keino ja niitä voi testata itselle mikä mistä hyötyy eniten.

Kirjoittaja Jaana Iivarinen on positiivinen organisoija, jolla sormi ei mene suuhun haasteiden edessä. Jaana on kiinnostunut työskentelemään asiakasrajapinnassa ja kehittämään sitä.

Ihminen – Vapaa ajasta ja paikasta vaan ei vuorovaikutuksesta

Osaamisen ennakointifoorumi OEF maalaa tulevaisuuskuvaa vuoteen 2035. Kuvassa vaikuttavimpina tekijöinä ovat teknologinen ja kestävä kehitys. Nämä muuttavat asiakkaiden ja yritysten toimintaa, ja ne tulevat oleellisiksi toiminta- ja kilpailuedellytyksiksi. Säveltäjä, yrittäjä ja futuristi Perttu Pölönen kehottaa tulevaisuuspäivän tekstissään nuoria keskustelemaan isovanhempien kanssa siitä, mikä on pysyvää: mikä tämän kaiken muutospuheen keskellä on ja tulee olemaan pysyvää?

OEF kuvaa teknologisen ja ekologisuuden tuomaa muutosta maailmaan, mutta muistuttaa myös, että kyse ei ole vain digitalisaation teknologisesta ulottuvuudesta: digitaaliseen osaamiseen liittyy myös tiedollinen, vuorovaikutteinen, asiakaslähtöinen ja turvallisuutta korostava ulottuvuus. Käytännössä teollisilla aloilla digitalisaatio parantaa lopputuotteen laatua ja tuottavuutta. Palvelualoilla se on vielä kesken, vaikka automaatio, big data, alustatalous ja analytiikka tulevat sinne jäädäkseen.

Digitalisaatio on jo tuonut työelämään useita eri sovelluksia ja järjestelmiä, joita käytetään päivittäin – myös vapaa-ajalla. Sovellukset keskeyttävät helposti keskittymisen käsillä olevaan tehtävään. Se kuormittaa. Professori Minna Huotilaisen mukaan silloin saa myös vähemmän ideoita eli luova ongelmanratkaisukyky heikkenee:

”Ihmiset ovat tosi huolissaan omasta keskittymiskyvystään, tarkkaavaisuudestaan ja muistinsa pätkimisestä.”

Minna Huotilainen nimeää tämän aivojen pysyväksi palohälytykseksi. Huvittavaa kyllä, ongelmanratkaisukyky on esitetty yhdeksi metataidoksi tulevaisuuden työelämässä. Mutta se käsillä oleva tehtävä vaatii osaamista: se on pysyvää. Se on kaiken keskiössä.

Ongelmanratkaisukyky on oleellinen taito tulevaisuuden työelämässä.

Kun asiakkaiden ja yritysten toiminta muuttuu, muutoksen ydintä tulee olemaan ihmisten toimiminen eli vuorovaikutus ajasta ja paikasta riippumattomissa verkostoissa. Tämä luo palvelusektorille tarpeen kehittää palveluita asiakaslähtöisesti eli kehittää uudenlaisia ratkaisuja vuorovaikutteiseen asiakaspalveluun. OEF-raportissa keinoiksi nostetaan palvelumuotoilu ja automaatio.

Ajattelen, että näissä uutena datalähteenä tulevat olemaan Camilla Tuomisen mukaansatempaavasti keskusteluun nostamat tunteet. Jari Saarenpää esittää pohjaksi hyvälle esimies-alaissuhteelle arvostetuksi tulemisen, turvallisuuden, yhteenkuuluvuuden, vaikuttavuuden ja reiluuden tunteita. Ajattelen, että ilman kuulluksi tulemista ei synny kauppoja: siten tämänkaltaiset tunteet ovat avainasemassa myös asiakassuhteessa. OEF-raportissa tuodaan esiin tämänkaltaisten asioiden käsittely varhaiskasvatuksesta alkaen. Tunteita on aina ollut ja tulee aina olemaan: tämä on pysyvää.

Tätä blogitekstiä kirjoittaessani vaikuttaa siltä, että

• Ihmisen tarve ikiaikaiselle tavallisen tylsälle hommalle pysyy. Yksinkertainen, toistuva tekeminen, jossa ajatukset saavat vaeltaa vapaina ilman paineita mielelle. Paradoksaalisesti tämä on myös hyvin ratkaisukeskeinen tila. Voisiko siitä tulla asiantuntijatyön työnteon muoto, työväline, joka on nyt alkuun alkanut ilmetä esimerkiksi kävelypalavereina?
• Osaaminen pysyy ytimessä. Se vain usein unohtuu mainita tulevaisuusvisioissa. Osaamista voi luoda myös pysyvistä, ehkä itsestään selviltä vaikuttavista asioista, kuten tunteista.

Nämä kaksi tulisi yhdistää mielekkäällä ja kestävällä tavalla.

Kirjoittaja Satu Manner on tietojohtamiseen ja data-analytiikkaan suuntautuva diplomi-insinööri, joka on teknologian lisäksi loputtoman kiinnostunut ihmisestä ja ikiaikaisuuksista – sekä näiden yhdistämisestä mielekkäästi ja kestävästi.

Vuosi irtisanomisesta

Olin ollut saman työnantajan palveluksessa reilut 30 vuotta. Uraani on mahtunut tehtäviä asiakaspalvelusta, rahoitusneuvottelijaan, esimiestyöstä hr-tehtäviin, kunnes vuosi sitten yt:ssä minut irtisanottiin. Vuodessa on selvinnyt monta asiaa itsestäni. Olen läpikäynyt useita tunnemyrskyjä, mutta en ole antanut niiden musertaa.

Olen tutkiskellut osaamistani uravalmentajan avustuksella ja itsekseni. Miettinyt millainen oikeasti olen, missä olen hyvä, mikä tuo minulle onnistumisen iloa ja intohimoa. Kuvailisin itsestäni tänään esimerkiksi seuraavilla sanoilla, järjestelykykyinen, iloinen, kehittäjä, asiakaslähtöinen, idea rikas, tehokas ja sydän mukana tekijä.

Näillä ominaisuuksilla ja intohimolla voisin esimerkiksi järjestää juhlia ja tapahtumia tai auttaa sellaisten suunnittelemisessa ja toteuttamisessa. Tämä olisi ihan joitain muuta kuin mitä olen aikaisemmin työkseni tehnyt.

Tällaisen uuden työn tekemiseen vaaditaan myös erilaisia pätevyyksiä, joten suoritin hygienia- ja anniskelupassit sekä kävin yrittäjäkoulutuksen verkkokurssilla. Tähän settiin vielä Onnistunut Tapahtuma -koulutus Markkinointi-Instituutissa.

Profiilin päivittäminen tuntui tehtävältä, että siihen tarvitsin apuja. Onneksi näin Piilo-osaajista jutun LinkedIn sivuilla. Luin nettisivut ja Facebookin ja otin yhteyttä sähköpostilla. Minut otettiin mukaan tähän kuplivaan yhteisöön. Piilo-osaajista olen saanut vertaistukea, profiilin päivitysapukin löytyi ja esimerkiksi taitoja Facebook päivittäjäksi.

Kun kartoitat osaamisesi ja intohimosi saatat huomata, että ne sopivat monenlaisiin tehtäviin.

Syksyn aikaan olen järjestänyt Riihimäellä asiakasiltapäivän kuohuviini -tastingin Italia teemalla ja hääjuhlan koristelun Helsingissä eikä hääpäivänä yllätyksiltä vältytty. Keittiöstä puuttui tekijät kokkia lukuun ottamatta, jolloin tilanne vaati nopeita päätöksiä. Siirryin keittiöön vastaamaan tarjoiluista ja muista toiminnoista 70 hengen hääjuhlassa, jotta hääpari sai nauttia päivästään.

Näissä projekteissa sain konkreettisesti kokea, että tällaiseen tapahtumajärjestäjän kokonaisvaltaiseen työhön minulla on intohimo ja palo. Pystyin antamaan ja käyttämään itsestäni sellaista ominaisuuksia, jotka saavat minut loistamaan ja kokemaan onnistumisen iloa.

Kehoitan sinuakin miettimään missä olet hyvä ja mihin sinulla on palo. Tutki osaamistasi ja kiinnostuksenkohteitasi ennakkoluulottomasti. Uusi suunta voi löytyä aivan uudelta alalta, kuten minulla.

Kirjoittaja Jaana Iivarinen on positiivinen organisoija, jolla sormi ei mene suuhun haasteiden edessä.

Jaana on kiinnostunut työskentelemään asiakasrajapinnassa ja kehittämään sitä.

 

Ammatillinen opettaja kehittää, kouluttaa ja koordinoi

Ammatillisen opettajan koulutus antaa paitsi opettajan pätevyyden, opettaa myös suunnittelemaan koulutuksia entistä tehokkaammin. Rita Dahl valottaa koulutuksen antia.

Kasvatustieteen perusopinnot (25 op) tuovat käsityksen kasvatustieteen peruskäsitteistä, tutkimuskohteista, pääasiallisista tutkimussuuntauksista ja niiden sisällöistä. Suosittelen lisäksi ammatillisen opettajan pätevyyttä, jos haluat lisätä käytännön opetustaitoasi ja kykyäsi analysoida toisten opetusten sisältöjä.

Vähintään kuusi oman opetuksen suunnittelua ja kuusi toisten opetusten seurantaa antavat hyvän näköalan ammatillisen opetuksen alalle. Toisten opetukset auttavat myös ymmärtämään, miten en ainakaan opetusta toteuttaisi ja mitä havaitsemiani parhaita käytäntöjä toisaalta voisin ottaa käyttööni.

Opettajaopinnoissa opin myös toisten havainnoista. Omaan opetukseensa ei voi analyyttisinkään ihminen suhtautua koskaan täysin neutraalisti ja siksi on hyvä saada puolueettomien havainnoijien kommentteja opetuksestaan.

Joskus kehitysaskeleet ovat hyvin pieniä asioita, kuten ajoittaista kävelyä luokassa ja opettajan sijainnin miettimistä suhteessa tietokoneeseen, eli opetustaitoon, didaktiikkaan liittyviä asioita.

Ammatillisten opettajaopintojen aikana olen myös kehittänyt omaa ja toisten työtä vertaisryhmässä ja ymmärtänyt kollegiaalisuuden merkityksen. Omaa opetusta kehitetään myös yhteistyössä toisten kanssa, ja toisilta tulee ajoittain tärkeitä oivalluksia.

Ammatillisen opettajan pätevyys antaa eväitä monelle taholle, myös laajempaan, vaativaan koordinointityöhön usealla alalla.

Ammatillinen opettaja seuraa myös jatkuvasti kasvatus- ja opetusalan kehitystä, uusia lakeja, säädöksiä ja ammatillisen koulutuksen uudistuksen etenemistä.

Opettaja myös kehittää omaa ammattitaitoaan kurssittamalla itseään jatkuvasti ja lukemalla mahdollisimman paljon saatavilla olevaa lähdeaineistoa arvioinnista, opetuksen suunnittelusta ja etiikasta opetusalalla, sekä uusista pedagogisista käyttöteorioista.

Ammatillisen opettajan pätevyys antaa eväitä monelle taholle, ei pelkästään opetuksen ja koulutuskokonaisuuksien kehittäjäksi, vaan myös laajempaan, vaativaan koordinointityöhön monella muullakin alalla.

Lisäksi se tarjoaa näköalapaikan ammatillisen koulutuksen uudistuksen seuraamiseen ja verkostoitumiseen taustaltaan hyvin kirjavan opiskelijajoukon kanssa. Jos haluat laajentaa sisältöosaajuuttasi koulutuksen kentälle, suosittelen ammatillisia opettajaopintoja!

Kirjoittaja Rita Dahl on kirjoittamisen ja viestinnän moniosaaja, joka on aloittanut pari vuotta sitten seikkailun koulutuksen parissa.

 

 

 

 

 

Rita Dahl: Vaikuttavat sanat