Kohtaantopohdintaa

Suomessa on paljon hyviä osaajia vailla työtä. Meillä on myös paljon avoimia työpaikkoja. Oppilaitokset työntävät osaajia työmarkkinoille laumoittain.

Työnantajat ja yrittäjät kertovat etteivät saa tarpeeksi osaavaa väkeä heillä avoinna oleviin työpaikkoihin. –Mikä tässä mättää?

Eivätkö työnhakijat osaa tehdä työhakemuksia oikein? Miksi oppilaitokset eivät tuota osaajia aloille, joille on kysyntää? Onko työnantajilla epärealistiset odotukset uudelle työntekijälle?

Kysymyksiä on paljon, vastauksia tai ratkaisuehdotuksia vähemmän. Toiveita kyllä. Ja CV:n tekovalmennusta työttömien aktivoimiseksi.

Entä jos kyse onkin näkökulmavirheestä? –Pitäisikö katsoa tarkemmin yrityksiä ja heidän strategioitaan henkilöstösuunnittelun näkökulmasta? Mitä siellä on kolmen-viiden vuoden päästä tarpeina? Millainen on yrityksen eli työpaikan perehdytyskulttuuri?

Miten oppilaitokset suunnittelevat tarjontansa? Yrityksiltä saamiensa tulevien osaamistarpeiden mukaan vaiko nyt tällä hetkellä olevien ad-hoc paniikin perusteella?

Itse lähtisin hakemaan kohtaanto-ongelmaan ratkaisua ennakoivasta imuohjauksesta pidemmän koulutuksen vaatimaan osaamistarpeeseen. Akuuttiin työvoimatarpeeseen etsisin apua lyhytaikaisesta muuntokoulutuksesta ja työpaikalla tapahtuvaa perehdytystä kehittämällä.

Työllisyyden hoidossa katse on kiinnitettävä työpaikkoihin ja työpaikoille, pois työttömistä.

Kirjoittaja Matti Kortteus on mahdollisuusbongari, ideoiden kytkijä, onnistumiskapeikkojen hoonaaja. Etsin ongelmia. Olen jumittunut kehittämiseen ja ratkaisunhakuun. Tutkailen palveluita, digitalisaatiota, viestintää. Välillä infraa ja liikennettä. Joskus ärsytän ja härnään. @kortteus

Advertisement

Uusia mummoja – digitaalinen yhteiskunta

Digitaidot kuuluvat kaikille ja niiden opettaminen on taitolaji josta kerron tarkemmin tässä blogissa omien kokemusteni kautta.

Yhteiskunnan ja liike-elämän palvelut siirtyvät yhä enemmän itsepalveluiksi ja monessa tapauksessa puhelinapplikaatioiksi. Ikääntyneet ovat taidoiltaan heterogeeninen ryhmä, eikä heillä kaikilla ole henkilöitä auttamassa tai opastamassa palveluiden käytössä. Yli 65 vuotiaita on n. 20% väestöstä ja yli 50 vuotiaita n. 42% väestöstä. Tuo 42% sisältää suuren joukon ihmisiä, joille viimeaikainen muutos tuottaa päänvaivaa.

Olen jonkin aikaa toiminut tuntikouluttajana, koulutan, workshop muodossa, ikääntyneitä, työttömiä ja maahanmuuttajia arjen ja työelämän digitaidoissa.

Yksi seikka on noussut selkeästi esille, koulutuksiin osallistujat ovat valtaosin naisia. En tiedä miksi miehillä on suurempi kynnys osallistumiseen, mutta joissain ryhmissä ei ole ainoatakaan miesosallistujaa.

Tommi Heleniuksen ohjaamat Tietotekniikalla arki sujuvaksi -kurssit.

Tällä ja ensiviikolla koulutan Äänekoskella eläkeläisten ryhmää, jossa koulutettavat ovat ilahduttavan kiinnostuneita oppimaan käytössään olevien laitteiden käyttöä. Lähes kaikilla on käytössään tietokone, osalla myös tabletti. Osa käyttää sujuvasti sähköpostia puhelimen kautta, mutta kaikilla ei ole edes osoitetta.

Keskustelimme paljon maanantaina ja tiistaina siitä kuinka puhelimen ja tabletin käyttö on heidän ikäryhmälleen helpompaa, kuin perinteisen tietotekniikan, koska perustoiminnot ja –applikaatiot on suunniteltu aivan toisenlaista näkökulmasta kuin osin hyvinkin kankea Windows –ympäristö.’

Tietotekniikalla arki sujuvaksi kurssilaisia.

Samat kysymykset ja teemat nousevat näissä koulutuksissa esiin:

• Miten siirrän kuvat puhelimesta tietokoneelle?
• Onko pankin käyttö puhelimen kautta turvallista?
• Mobiilimaksaminen?

Kun kouluttaminen on jätetty kolmannen sektorin, yhdistysten, kansalaisopistojen ja muiden vastaavien tahojen toimeksi, on selkeä vaara, että suuri osa käyttäjistä jää selkeän koulutuksen ulkopuolelle.

Omissa koulutuksissani kannustan vertaistukeen ja teen itse vierihoitoa, ainoatakaan PowerPoint –kalvoa en näytä, jos puhumme verottajan Omavero –palvelusta tai Kelan verkkopalveluista näytän niitä. Yksi ongelma on, että kaikkea en halua näyttää julkisesti, koska kyseessä on minun Omaveroni ja Kela –asiointini. Demotunnukset olisivat kouluttajaystävällinen lisä erilaisiin palveluihin.

Koska työmuoto on workshop, on käytäntö osoittanut, että optimaalinen ryhmäkoko on 7-11 osallistujaa. Tällöin kysymysten hajonta on riittävää, jokaista ehtii ohjata myös henkilökohtaisesti ja ryhmässä on ainakin yksi joka voi toimia vertaistukena.

Kaiken kaikkiaan olen huomannut, että ihmiset ovat kiinnostuneita oppimaan palveluiden käyttöä, mutta he kaipaavat ennen kaikkea pelkojen ja epäilysten lieventämistä. Heille pitää puhua heidän omalla kielellään ei it-alan jargonilla.

Kirjoittaja Tommi Helenius omaa uteliaan mielen ja kokeilee mielellään erilaisia asioita ICT-alaa sivuten.

Pelkkä Excelien pyörittely ei innosta, joten Tommi toimii mielellään ihmisten ja teknologian välimaastossa, liiketoiminnan ja tekniikan välisenä tulkkina.

Rohkenisitko palkata tohtorin? -Viisi syytä työllistää yritykseesi tohtori

Nykypäivän tohtoriksi kouluttautunut ja tähänastisen työuransa akateemisessa maailmassa tutkijana tehnyt ei todellakaan ole mikään tutkijankammiossaan pölyttynyt erakko, vaan kansainvälisesti ja poikkitieteellisesti verkostoitunut ongelmanratkaisija.

Tohtoreiden kouluttaminen työttömiksi on silkkaa yhteiskunnan varojen haaskausta, joten nyt kaikki pätevää työvoimaa etsivät yritysten edustajat kuulolle. Tässä tulevat viisi painavaa syytä palkata tohtoriksi asti kouluttautunut henkilö yrityksenne vahvistukseksi!

1. Tiimityöskentelytaidot

Omat tohtorin väitöskirjamme ovat tekniikan ja luonnontieteiden aloilta, joissa tutkimusta tehdään monikulttuurisissa tutkimusryhmissä. Tutkimusprojekteissa on mukana tutkijoita toisista yliopistoista sekä tutkimuslaitoksista ja yhteistyötä voidaan tehdä myös yrityskumppaneiden kanssa. Yhtä aikaa voi olla käynnissä useitakin projekteja, joissa on mukana kirjava joukko osaajia. Tärkeä tulevaisuuden työelämätaito, verkostomainen työskentely, on siis jo tohtoreilla hallussa. (Anekdoottina mainittakoon, että tämän kirjoituksen kirjoittajat eivät ole tavanneet toisiaan (vielä) livenä, vaan kirjoitustyö hoidettiin joustavasti Slack-pikaviestintäsovellusta hyödyntäen.)

2. Kyky käsitellä tietoa ja oppia uutta

Kaikkihan nyt googlata osaa? Sen sijaan taitoa vaatii suhtautua tietoon terveen kriittisesti ja erottaa fakta fiktiosta. Nykyään tiedonvirtaan voi miltei hukkua, mutta kunnon tutkija hallitsee tehokkaimmat tiedonhankintamenetelmät ja osaa karsia tietotulvasta esille vain sen kaikkein olennaisimman. Tutkijan luonne on utelias ja tohtoreilta löytyy innostus ja kyky jatkuvaan oppimiseen ja osaamisen kehittämiseen.

3. Esiintymistaidot

Olennainen osa tutkijan työtä on esitellä tutkimustyönsä tuloksia erilaisille sidosryhmille. Seminaarit, konferenssit ja jatko-opintokurssit ovat tarjonneet mainion tilaisuuden paitsi verkostoitumiseen myös esiintymistaitojen kehittämiseen. Jokaisella tohtoriksi väitelleellä on myös ollut rohkeutta esitellä tutkimustaan ja puolustaa työtään julkisesti kollegojen ja sukulaisten arvostelevien silmien edessä. Niinpä tohtorille on tullut tutuksi oman sanoman pukeminen kulloisellekin kohdeyleisölle sopivaan kieliasuun ja viestiminen sekä suomen että englannin kielellä.

4. Laajojen kokonaisuuksien hallintataito

Tohtoreille on tyypillistä vahva asiaosaaminen ja kyky laajojenkin asiakokonaisuuksien haltuunottoon ripeällä tahdilla. Osaamme kantaa vastuuta sekä oman työmme edistymisestä, että koko projektin etenemisestä ennalta asetetun aikataulun ja budjetin puitteissa. Yliopistoura on antanut eväät niukkojenkin resurssien hyödyntämiseen luovalla tavalla. Me tohtorit osaamme jalon itsensä johtamisen taidon, sillä olemmehan yliopiston vapaassa ilmapiirissä saaneet kulkea löysässä hihnassa ilman seikkaperäistä ohjenuoraa, joten oman suorituksen arvioiminen, kehittäminen ja ajankäytön priorisointi ovat meille arkipäivää.

5. Kehittämistaidot

Kokeelliseen tutkimustyöhön kuuluu menetelmien kehitystä ja testausta, epäonnistumisia ja uusia yrityksiä sekä lopulta vastaus alussa esitettyyn hypoteesiin. Tutkijan työ vaatii ennakkoluulotonta ajattelua ja kykyä reagoida muuttuviin tilanteisiin. Valmistuttuaan tutkimus käy läpi vertaisarvioinnin, jossa kaunistelematta eritellään tutkimuksen vahvuudet ja heikkoudet, mikä tarjoaa mahdollisuuden kehittymiseen. Tutkimusta tehdään usein niukoilla resursseilla, joten tohtoreille on myös kehittynyt taito ratkaista vastaan tulevat ongelmat kustannustehokkaasti.

Työnantaja: Palkkasitko/palkkaisitko tohtorin ja mikä tohtorien osaamisessa on yllättänyt sinut positiivisesti? Entä mitä taitoja tohtorien kannattaisi kehittää pyrkiessään siirtymään tieteenteosta bisnesmaailmaan?

Kirjoittaja Niina Tavi on tamperelainen ympäristöasiantuntija, kahden tyttären äiti sekä kokeileva puutarhaharrastaja.

 

 

 

 

 

Kirjoittaja Sanna Turunen on biolääketieteen tekniikan ammattilainen ja kroonisesta tiedonjanosta kärsivä viitta vaille valmis tekniikan tohtori, joka tutkimustyönsä ohessa pyörittää kahdella lapsella, kahdella koiralla ja yhdellä kissalla höystettyä perhearkea ja etsii siinä sivussa urallensa uusia tuulia.

YLEMPI AMMATTIKORKEAKOULUTUTKINTO TYÖN OHELLA – MITÄ SE OIKEASTI TARKOITTI?

Ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot ovat aikuisille suunnattuja tutkintokoulutuksia ja niiden on tarkoitus vastata työelämän tarpeisiin syventämällä asiantuntijoiden ammatillista osaamista. Hakijoilta edellytetään vähintään kolmen vuoden työkokemusta sekä alempaa korkeakoulututkintoa. YAMK-tutkinnot tuottavat saman kelpoisuuden julkisiin virkoihin ja tehtäviin kuin yliopistossa suoritettu ylempi korkeakoulututkintokin. Vaikka tutkintonimike on suhteellisen huonosti tunnettu (TRAL), ovat ylemmät AMK-tutkinnot Suomen parhaiten työllistäviä (Talouselämä).

Saatuani opiskelupaikan puolitoista vuotta sitten, en osannut aavistaakaan mitä muuta opinnot toisivat mukanaan. Todenmukaisempi termi ”työn ohella” opiskelusta olisi omalla kohdallani ollut ”ruuhkavuosien ohella” opiskelu. Vaikka lähiopiskelupäiviä oli vain joka toinen viikko yhden arki-illan ja kokonaisen päivän verran, vaativat itseopiskelu, ryhmätyöt, raportit, projektit ja tentit oman aikansa. Rauhallisen opiskeluajan järjestäminen oli kaksilapsisessa vuorotyöperheessä ajoittain haastavaa. Joskus sitä löytyi vasta lasten mentyä nukkumaan tai viikonloppuisin muuten autiolla työpaikalla. Ja joskus ei löytynyt.

Jokaisen koulupäivän jälkeen puhkuin kuitenkin intoa. Monialainen opiskelijaryhmämme oli aktiivinen ja kannustava. Erilaiset ammatilliset taustat antoivat mielenkiintoista lisämaustetta käsiteltäviin aihealueisiin. Samalla opimme toistemme toimialoista, erilaisista toimintatavoista ja –ympäristöistä ja tutustuimme toisiimme. Tiimiydyimme, tsemppasimme, autoimme toisiamme ja tuimme kun maailma – tai aikataulut – kolhivat.

Aikataulupaineita olisi voinut helpottaa hakemalla opintovapaata, joita voi käyttää osa- tai kokoaikaisesti, sekä pidentämällä opiskeluaikaa. En enää ihmettele ensimmäisenä koulupäivänä näytettyjä prosenttilukuja: vain alle kolmannes valmistuu suunnitellussa ajassa. Haasteet (työ)elämässä, työpaikan vaihdot, ylennykset ja vaativammat tehtävät osuivat myös meidän ryhmäämme.

Keskeinen osa opintoja oli työelämälähtöinen opinnäytetyö. Toimeksianto omalta organisaatiolta motivoi – myös aikataulullisesti. Kehittämistehtävän tarpeellisuus, hyödyllisyys ja käyttökelpoisuus tekevät opinnäytetyön kirjoittamisesta erityisen mielekästä. Omalla kohdallani mielekästä oli myös aikataulussa pysyminen; halusin valmistua määräajassa ja sain kuin sainkin rutistettua kaikken valmiiksi tänä keväänä. Kaksi alle kouluikäistä motivaattoria muistuttivat jatkuvasti siitä kuinka tärkeää on kehittää itseään ja tehdä itselle tärkeitä asioita, kuten hyppiä trampoliinilla, uida ja syödä jätskiä.

Kirjoittaja Riina Michelsson on vastavalmistunut palvelu- ja projektiliiketoiminnan tradenomi (YAMK) ja kahden alle kouluikäisen lapsen äiti. Innostun ja inspiroidun palvelukokemuksista ja ihmisistä niiden parissa.