Valinnan vaikeudesta

On tutkittu, että ihmistä stressaa pahiten muutos: työttömyys, avioero, läheisen kuolema. Joskus myös positiivinen muutos aiheuttaa stressiä. Näin kävi minulle.

Allekirjoitin tiistaina työsopimuksen. Aloitan 2.1.2020 Alvalla.

Sitä edeltäneet kaksi viikkoa ovat olleet pohdinnan paikka. Sekä nykyisessä että tulevassa työpaikassani on paljon hyviä puolia, osa samoja, eikä kummassakaan ole erityisiä huonoja puolia. Valintatilanne ei siis ollut itsestään selvä.

Vaakakupissa painoivat vapaus, työnkuva, palkka, työsuhteen muut tekijät ja tietysti oma sopivuus organisaatioihin. Kyselin ystävieni mielipiteitä, keskustelin avoimesti sekä nykyisen että tulevan esimieheni kanssa, mutta valinta oli kuitenkin yksin minun.

Tunnetilat vaihtelivat päivästä toiseen, samoin se, että mikä valinta oli missäkin vaiheessa ensisijainen. Joskus päätöksiä tehdään tunteella, esimerkiksi parisuhteisiin liittyen, tai autokaupassa, mutta pelkät tunteet eivät tässä tapauksessa auttaneet.

SWOT-analyysit piirsin olohuoneen valkotaululle, jota pystyin silmäilemään sohvalta, koska olen tätä käyttänyt ennenkin sujuvana toimintamallina.

Loppujen lopuksi tein päätöksen sekä järjellä että tunteella.

Kuva PIRO4D Pixabaystä

Miksi näin kävi?

Tutkitusti vaihtoehtojen määrän lisääminen vaikeuttaa valitsemista. Nyt niitä oli vain kaksi.

Toki nyt kyseessä oli paljon monimutkaisempi valinta kuin esimerkiksi valmiin pastakastikkeen valitseminen marketin hyllyltä. Pienet erot korostuivat, ja loppujen lopuksi ne pienet erot vaikuttivat enemmän valintaan kuin ne suuremmat.

Paljon painoi vaakakupissa myös se, että mitä haluan tehdä isona. Haluanko olla enemmän generalisti kuin spesialisti. Generalisti on jotain, joka sopii uteliaalle mielenlaadulleni paremmin, vaikka olenkin aiemminkin työskennellyt spesialistina.

Generalisti mahdollistaa ehkä enemmän vaihtoehtoja tulevaisuudessa, koska muuttuvassa maailmassa edes ns. normaali työsuhde ei välttämättä ole enää ns. eläkevirka.

Kirjoittaja Tommi Helenius omaa uteliaan mielen ja kokeilee mielellään erilaisia asioita ICT-alaa sivuten. Pelkkä excelien pyörittely ei innosta, joten Tommi toimii mielellään ihmisten ja teknologian välimaastossa, liiketoiminnan ja tekniikan välisenä tulkkina.

 

Advertisement

Oman työn arvostus

Kirjoitin syyskuussa työn arvostuksesta. Jatkona sille syntyi tämä teksti, jossa en kerro vain omia näkökulmiani vaan pienellä otannalla muidenkin ajatuksia.

Kirjailijaystäväni arvostaa samoja asioita kuin minäkin – vapautta, itsenäisyyttä ja aikataulujen joustavuutta. Akateemisesti suuntautunut ystäväni arvostaa mm. itsenäisyyttä ja tukea kokeiluille. Viestinnän ammattilainen arvostaa työnsä merkityksellisyyttä, työkavereitaan ja mahdollisuuksia ratkaista asioita omalla tavallaan.

Kaikki tuo kuulostaa hyvältä; kukaan pienestä otannastani ei maininnut sanaakaan rahasta. Edellä mainittujen lisäksi mukana oli päiväkodin johtaja, kliininen psykologi, kuvittaja ja esiopettaja. Heidän arvostuksensa liittyivät mm. ihmisten auttamiseen, henkilöstön kehittämiseen ja taiteelliseen vapauteen.

Omassa työssäni arvostan mahdollisuutta toiminnan kehittämiseen ja oman tiedon jakamiseen. Kun on ollut myös toisenlaisessa työssä, jossa se arvostus liittyi ainoastaan säännölliseen palkkaan, on tämä tilanne vapauttava.

Arvostan myös mahdollisuutta osallistua digitaalisen kansalaisyhteiskunnan kehittämiseen päätyön sallimissa rajoissa:

Osana ”Kuka kuuntelee köyhää” -verkoston tapahtumia

Tiedän omat rajani, sekä osaamisen että ajankäytön suhteen. Vapaus tehdä töitä 24/7 ei pakota tekemään töitä 24/7. Silloin kun on ns. flow-tila päällä ja on tekemässä jotain, joka on palkitsevaa tai helpottaa omaa työtä jatkossa, on helppo tehdä töitä aikaan ja paikkaan sitoutumatta. Pitkän työuran ja laaja-alaisten kiinnostusten vuoksi osaamiseni on monipuolista, mutta tiedostan, että minullakin on osaamiskapeikkoja.

Kun arvostaa omaa työtään, on parempi asiakaspalvelussa ja asiakkaan tarpeiden tunnistamisessa.

Kirjoittaja Tommi Helenius omaa uteliaan mielen ja kokeilee mielellään erilaisia asioita ICT-alaa sivuten. Pelkkä Excelien pyörittely ei innosta, joten Tommi toimii mielellään ihmisten ja teknologian välimaastossa, liiketoiminnan ja tekniikan välisenä tulkkina.

Työn arvostus

Tämä ajatus syntyi entisen firman edustussaunassa lauantaina 14.9., kun keskustelin entisen yhtiökumppanin kanssa siitä, että me molemmat olemme hemmetin onnekkaita. Meille maksetaan kohtuullisen hyvää palkkaa työstä, joka ei kuitenkaan ole yhteiskunnan kannalta välttämätöntä. Kukaan ei kuole, jos me emme mene maanantaina töihin.

Samaan aikaan retoriikka työttömiä kohtaan kärjistyy, ja toistuvasti nousee esiin, että erilaiset työt ja tehtävät saavat aikaan erilaista arvostusta tai sen puutetta.

Mietin tätä laajemmin, koska oma juniorini aloitti juuri nyt maanantaina TET -viikkonsa, jonka aikana hän työskentelee paikallisessa rautakaupassa. Kohtaako hän työhön tutustuessaan ennakkoasenteisiin? Paljon puhutaan myös ns. oikeista töistä, joita ilmeisesti ovat ne työt, joiden historia ulottuu kauas agraariyhteiskuntaan, eli arvostuksen puute voi näkyä monella tavalla.

Työ myös muuttuu. Muun muassa automaatio tekee monista tehtävistä sisällöllisesti erilaisia, ei välttämättä tarpeettomia. Se työ, jota minä tein oman TET -viikkoni aikana pankissa, on muuttunut täysin koneelliseksi ja koneiden väliseksi – ihminen ei enää ole mukana siinä yhtälössä.

Mutta millainen työ on arvostettavaa?

Reissutyöläiset, sekä ICT- että rakennusmiehet, hotellin aamukahvilla.

Koska en osaa muutakaan, lähden anekdoottien linjalle:

Lähikauppani, jonkin tutkimuksen mukaan kallein koko kaupungissa, on kuitenkin miellyttävä paikka asioida, ja koska olen siellä säännöllisesti käynyt avaamisesta saakka, tervehdin mielelläni kaikkia henkilökunnan jäseniä ja yhtä tukityöllistettyäkin, jonka melkein joka kerta kohtaan asioidessani. Parin kanssa rupattelen mukavia, jollei takanani ole jonoa.

En pura omaa kiirettäni henkilökuntaan, mutta saatan mielessäni kritisoida asiakkaita, jotka tekevät ns. ruuhka-ajasta entistä haastavampaa.

Kuluneen 30 vuoden aikana olen itse tehnyt monenlaista työtä: olen ollut nurmikonleikkaajana, pullokoneen hoitajana ja yrittäjänä, joten osaan asettua moniin saappaisiin. En kuvittele, että tittelini tai palkkatasoni tekee minusta yhteiskunnallisesti hyödyllisemmän tai tärkeämmän kuin paikallisen huoltoyhtiön kerrossiivoojasta, jonka kotiportaikossani monesti kohtaan.

En arvosta ystäviäni heidän työnsä tai tulojensa kautta, vaan heidän persoonansa ja käytöksensä kautta. En häpeä vanhempieni tai isovanhempieni ammatteja tai arvota heitä niiden kautta. Miksi siis tekisin niin ihmisille, joita en henkilökohtaisesti tunne?

Työelämässä, kuten kaikkialla muuallakin, paljon on kiinni onnesta ja sattumasta, eikä yksilö voi määräänsä enempää vaikuttaa siihen, miten nallekarkit jaetaan.

Arvostetaan siis työtä ja sen tekijää – huolimatta siitä, ettemme sitä itse tee.

Kirjoittaja Tommi Helenius omaa uteliaan mielen ja kokeilee mielellään erilaisia asioita ICT-alaa sivuten. Pelkkä Excelien pyörittely ei innosta, joten Tommi toimii mielellään ihmisten ja teknologian välimaastossa, liiketoiminnan ja tekniikan välisenä tulkkina.

OSAAJA POIS PIILOSTA – TOMMIN TARINA

Kiinnostus Piilo-osaajiin voi johtaa pidempään sitoutumiseen, vaikka työpaikka, tai kaksi, löytyisikin.

Meillä on sarja kysymyksiä, joihin työpaikan saaneita pyydetään vastaamaan. Osa vastaa lyhyemmin, osa pidemmin. Minä vastaan niihin tässä muun ohella.

Piilo-osaajat osui kai ensimmäisen kerran silmään LinkedInissä elokuussa 2018. Olin siinä vaiheessa aktiivisesti etsimässä uutta työtä, ja päätin liittyä mukaan toimintaan. Koska olin laiska ja hidas, ehdin työllistyä osa-aikaisesti ennen kuin sain esittelyni ja CV:ni valmiiksi.

Huhtikuussa 2019 sain entisen kollegan yllytyksestä 8 kk:n toimeksiannon, joten tavoitteet eivät siltä osin Piilo-osaajien kautta toteutuneet. Ehdin kuitenkin sen verran verkostoitua Piilo-osaajien kanssa, että halusin jatkaa aktiivijäsenenä työpaikan jo löydyttyä.

Jäsenyys on tarjonnut minulle mahdollisuuden kirjoitella blogitekstejä, osallistua varajäsenenä hallituksen toimintaan ja saada uusia näkökulmia moneenkin asiaan.

Suosittelen vahvasti liittymistä mukaan toimintaan. Vaikka minun työllistymiseni tapahtuikin Piilo-osaajista huolimatta, niin moni menestystarina on sitäkin kautta alkanut. Ja hauskaakin meillä on.

Kuva: Laura Tammisto, Studio Torkkeli

Mutta siitä työstäkin piti kirjoittaa. Tätäkin kirjoitan parhaillaan pääasiallisessa työpisteessäni eli oman kodin sohvan nurkassa. Olen esimieheni kanssa sopinut hyvin joustavasta työskentelymallista, joka aamu-uniselle sopii paremmin kuin hyvin näin marraskuun lähestyessä.

Tuo joustava työaika ja suuri itsenäisyys tehtävien osalta antaa ainutlaatuisen mahdollisuuden sovittaa yhteen kaikkia elämän osa-alueita, joten kiitos Jukka.

Työtehtävät ovat tarjonneet hyvän sekoituksen omien vahvuuksien hyödyntämistä sekä uuden oppimista, joten vaikka päivät ovat välillä pitkähköjä, olen iloinen, että lähdin mukaan yllytykseen. Kiitos sinulle, Mari.

Tänään, kun blogi julkaistaan, on toimeksiannosta kulunut jo reilusti yli puolet. Olen siis jo pariinkin otteeseen ehtinyt keskustella esimiehen kanssa siitä, että molemmilla meillä on tahtotila jatkaa 31.12.2019 jälkeenkin samassa toimistossa.

Mikään ei ole koskaan varmaa ennen kuin on nimet paperilla, mutta se tieto, että useampikin henkilö loppuorganisaatiossa on minusta puhunut eteenpäin hyvää, kuulostaa lupaavalta. Joskus voi näissäkin arpajaisissa voittaa, ja jos oikein hyvin käy, paljonkin.

Kirjoittaja Tommi Helenius omaa uteliaan mielen ja kokeilee mielellään erilaisia asioita ICT-alaa sivuten. Pelkkä Excelien pyörittely ei innosta, joten Tommi toimii mielellään ihmisten ja teknologian välimaastossa, liiketoiminnan ja tekniikan välisenä tulkkina.

Osaatko kertoa vahvuuksistasi?

Työhaastattelu on usein stressaava tilanne, vaikka siihen olisikin valmistautunut hyvin. Haastattelija haluaa selvittää, oletko lintu vai kala, vai kenties lentokala. Entä miten nämä ominaisuudet sopivat tehtävän profiiliin ja tiimiin?

Yksi perisuomalainen ongelma juontuu sanonnasta pitää kynttilää vakan alla. Valitettavasti liian moni on ottanut tämän ohjenuorakseen elämässä. Ehkä siksi, että koulussa oli riski joutua muiden silmätikuksi, jos osasi asioita liian hyvin.

Tämä malli ampuu helposti itseään jalkaan silloin, kun pitäisi pystyä selkeästi kertomaan omista vahvuuksistaan.

Lähdetään purkamaan tätä kolmen dimension kautta.

1. Sopivuus tehtävään ja tiimiin
2. Tehtäväkohtaisen kielen hallinta
3. Ohipuhuminen – sanat ovat moniselitteisiä

Kuka heistä kuvaa sinua parhaiten?

Sopivuus tehtävään ja tiimiin

Koska haastattelutilanne on varsin erilainen kuin normaali keskustelu, on mahdollista, että tilanteen luoma jännitys vaikuttaa negatiivisesti siihen, pystyykö haastateltava antamaan itsestään ja persoonastaan kuvan, joka vastaa todellisuutta.

Koska jokainen meistä on erilainen, on vaikeaa – ellei mahdotonta – kertoa, mikä tähän auttaa. Jokaisen on löydettävä omat keinonsa, mutta nämä ovat minun:

• Hidastan puhumistani, koska tiedän, että toisinaan ajatus ei ehdi mukaan.
• Yritän rajata egon ja/tai vahvan ekstrovertin ominaisuuksien vaikutusta.
• Yritän muistaa improvisaatio-ohjeen: ”kyllä, ja” on paljon miellyttävämpi kuin nopea ”kyllä, mutta”.

 

Tehtäväkohtaisen kielen hallinta

Olen työskennellyt ICT -alalla vuodesta 1997. Kokemusta on monenlaisissa tehtävissä, ja osaan käyttää tehtäväkohtaista kieltä joissakin alan tehtävissä, mutta oman erikoisosaamisen ulkopuolelle jää kuitenkin suuri joukko terminologiaa. Ja se näkyy ja kuuluu, jos ja kun haen tehtävää, joka ei ole oman vahvuuteni sisällä.

Samoin pitkä työskentely alalla on opettanut mm. finanssimaailman termejä tai sähkönmyyntiin liittyvää sanastoa, mutta kumpaankaan tehtäväkenttään en pystyisi vakuuttavasti sanallistamaan omaa osaamistani.

Pitkä kokemus antaa kuitenkin mahdollisuuksia:

• Pyrin luomaan keskustelusta luontevaa, kollegiaalista.
• Puhun ”meistä”, en ”teistä”.
• Pyrin tuomaan esille ideoita, joita tehtävässä vaaditaan jatkossa(kin).

Cygnaeuksenpuiston viereisen asuinkorttelin kivijalka on mielenkiintoinen esimerkki ymmärtämisestä.

Ohipuhuminen – sanat ovat moniselitteisiä

Sanoilla on merkityksiä, jotka ovat kulttuuri- ja tilannesidonnaisia. Niiden merkitykseen vaikuttavat myös keskustelijoiden tausta, kokemukset ja yleissivistys. Suurin osa asiantuntija-ammateista on sellaisia, joissa ainakin osa sanastoa tulee suoraan tai muokattuna englannin kielestä, ja tässä on toinen ongelma. Englanti on epätäsmällinen kieli, jota on joskus kuvattu mm. näin:

”The problem with defending the purity of the English language is that English is about as pure as a cribhouse whore. We don’t just borrow words; on occasion, English has pursued other languages down alleyways to beat them unconscious and rifle their pockets for new vocabulary.”
– James D. Nicoll

On siis enemmän kuin mahdollista, että keskustelijat luulevat puhuvansa samasta asiasta mutta eivät kuitenkaan saa omaa viestiään välitettyä vastapuolelle.

Tässäkin auttaa haastattelu- ja työkokemus.

• Jos huomaan, että keskustelukumppani ei ymmärrä mitä tarkoitan, peruutan alkuruutuun.
• Vältän viittauksia, jotka ovat vain rajallisesti tuttuja.
• Vältän kliseitä, ainakin yritän.

Jokainen on erilainen persoona ja omien vahvuuksien tunnistaminen on ensisijaista. Niiden sanallistaminen on aivan yhtä tärkeää, mutta sitä voi onneksi harjoitella.

 

Kirjoittaja Tommi Helenius omaa uteliaan mielen ja kokeilee mielellään erilaisia asioita ICT-alaa sivuten. Pelkkä Excelien pyörittely ei innosta, joten Tommi toimii mielellään ihmisten ja teknologian välimaastossa, liiketoiminnan ja tekniikan välisenä tulkkina.