Sieni on oppimisen paras olotila

Lempisanani espanjan kielessä on esponjoso, ’kuohkea’ tai vielä paremmin ’möyheä’. Adjektiivi juontuu todennäköisesti sanasta esponja, joka tarkoittaa pesusientä. Pesuun kelpaava sieni on sen tyylinen sieni, joka mielestäni kuvaa parhaiten oppimiselle ideaalisinta mielentilaa.

Vuonna 2017 olin korkeakouluharjoittelussa Jyväskylän yliopiston viestintäpalveluilla. Tuosta syksystä kirjoitin blogitekstin, jonka mukaan tärkeintä harjoittelussa on pulla. Kuten kaikki hyvät teoriat, myös tämä johtopäätelmä on vuosien saatossa ja uusien työkokemusten myötä hioutunut tarkemmaksi.

Nykyisin pulla on vaihtunut pesusieneen. (Tiesitkö, että ”merenpohjassa elävä pesusieni on väriltään harmaa ja muodoltaan möhkälemäinen”? Näin kertoo Wikipedia.) Pelkistettynä kuvauksena ja yhteiskuntatieteilijän biologian taidoilla pesusieni rakentuu aukoista, jotka yhdistyvät toiseensa huokoisella ja imukykyisellä rakenteella.

fish-tank-angiejohnson

Onkohan Paavo Pesusieni hyvä oppimaan? (Lähde: Pixabay / AngieJohnston)

Sieni imee ja yhdistelee

Tänä syksynä olen yliopiston viestinnän sijaan elänyt elämääni markkinointikoulutuksessa, jossa olen tullut siihen tulokseen, että oppimistyylini vastaa pesusienen kastelua. Minulla on ollut jonkinlaista tietämystä markkinoinnista, mikä vastaa huokoista rakennetta. Minulla on ollut myös aukkoja markkinointietämyksessäni, mikä vastaa pesusienen kuoppia. Ja samalla tavoin kuin sienen voi upottaa pesuveteen, olen heittäytynyt koko olemuksellani imemään itseeni päälleni sankoittain kaadettua tietämystä eri markkinoinnin osa-alueiden ammattilaisilta.

Sienenä oppiminen on minulle toimiva tapa. Olen huono sisäistämään asioita, joita en voi yhdistää mihinkään jo aiemmin tiedossani olevaan. Sen sijaan kummallisetkin ajatusyhtymät auttavat minua hahmottamaan sitä, miten markkinoinnin tai minkä tahansa muun alan opinkappaleet ja säännöt toimivat. Ajatusyhtymien muodostamisessa auttaa sen tiedostaminen, mitä minä kokemukseni perusteella jo osaan ja tiedän.

Turhan voi puristaa pois

Ei sienen olemuksellinen mahtavuus rajoitu pelkkään oppimiseen. Kaikki ovat varmasti kokeneet, miten elinvoimaista on mennä esimerkiksi kulttuuritapahtumaan ja imeä itseensä kaikki eri aisteja hivelevät kokemukset. Myös joulun ihanuus perustuu monilla sieniefektiin: tuoksut, laulut, ruuat ja lähimpien ihmisten läsnäolo muodostavat yhdessä niin valtavan kokonaisuuden, ettei sitä voi välttää, vaan siihen suorastaan tahtoo jäädä kellumaan.

Sieniefektillä on paikkansa myös työnhaussa. Oppimiskokemukset, innostuminen ja vertaistuki ovat niitä asioita, joilla työnhakusieni kannattaa täyttää. Työnhakuun kuuluvat tietysti myös eksymisen tunteet, harmituksen hetket ja ajoittainen väsyminen ihan kaikkeen. Onneksemme työnhakuhyvinvoinnin voi säilyttää puristamalla pesusienestä pois liialliset asiat, jotka muutenkin vuotaisivat yli.

Sinikka Kauhanen kuva[1367]Kirjoittaja Sinikka Kauhanen on viettänyt tämän syksyn ihan sienenä kouluttautuessaan viestijästä markkinoijaksi Aava & Bangin Markkinointivirittämössä.

Advertisement

Mitkä ihmeen Piilo-osaajat ja minkä ihmeen takia?

Liityin piilo-osaajaksi huhtikuussa 2019 ja jo toukokuussa minut valittiin Piilo-osaajien hallituksen varajäseneksi. Kuluneen 6–7 kuukauden aikana ehdin paitsi löytää urani seuraavan askeleen piilareiden tukemana myös saada itsevarmuutta erilaisten pestien kautta, löytää työnhakuun ilon ja ansaita uuden mahtavan verkoston.

Tänä syksynä ilmestyneessä Työelämän kapinalliset -kirjassa sanotaan näin: ”Tämän kirjan kirjoittajat suosittelevat lämpimästi työnhakusparraajia. — Jos ympärilläsi on useampi työnhakija, voitte muodostaa keskinäisen sparrailupiirin, jossa jaetaan kokemuksia.” Jo ensimmäisten sanojen kohdalla ajattelin, että tätähän Piilo-osaajat ovat!

Liittyessäni Piilo-osaajiin työnhakuni oli suvantovaiheessa. Aiemmin kevättalvella alkanut mentorointiohjelma ei vastannutkaan tarpeisiini ja useimmilla ystävilläni tilanne oli erilainen, sillä he pakersivat vielä opintojen ja gradujen parissa. Perhettäni en enää halunnut kuormittaa työnhaun herättämillä ajatuksillani (ainakaan ihan joka päivä), eikä heillä muutenkaan ollut samaistumispintaa kokemuksiini, sillä hain hyvin erilaista työtä ja hyvin erilaisena aikana.

Hihat ylös ja hommiin

Eräässä Riikka Pajusen pitämässä webinaarissa Piilo-osaajat mainittiin yhtenä keinona löytää piilotyöpaikka. Tutustuin Piilo-osaajien nettisivuihin, ja hetken pohdittuani tajusin, että juuri tätähän minä olin kaivannut. Yhteisöä, tukea, paikkaa ajatuksien vaihtamiselle.

Piilo-osaajat toimivat pääasiassa Slackissa, jonne pääsin kirjautumaan ensimmäisen kerran aprillipäivänä. Muutamaa viikkoa myöhemmin olin jo ottanut vastuulleni Twitterin tiistaivuoron ja koordinoitavakseni Jyväskylän Rekrytointi- ja osaamismarkkinat.

068_PIILARIT_2019

Muun muassa nämä ihanat ihmiset olen saanut verkostooni Piilo-osaajien kautta!
Kuva: Laura Tammisto / Studio Torkkeli

Piilo-osaajien Twitterissä tiistai on osaajaprofiilien päivä. Tehtäväni oli siis lukea toisten piilareiden profiileja, löytää niistä kuumimmat ytimet ja nostaa ne twiiteiksi. Twitter oli minulle lähtökohtaisesti hyvin tuttu (olen livertäjäintoilija, joka on kirjoittanut asiasta jopa gradunsa), mutta ensimmäistä kertaa pääsin käyttämään Twitteriä järjestelmällisesti organisaation jäsenenä. Viestintä- ja markkinointialan töitä etsivänä tämä oli minulle tilaisuus saada lisää työmarkkinoilla hyödyllistä kokemusta. Toisten osaajaprofiilien lukeminen auttoi minua myös sanoittamaan omaa osaamistani: kun asian parissa pyörii ja miettii, miten minä ilmaisisin tämän, sanoitussanasto kasvaa kuin huomaamatta.

Osaamismarkkinoiden järjestäminen puolestaan tarjosi minulle tilaisuuden kasvattaa nimeäni paikallisten rekrytoijien saralla ja levittää tärkeäksi kokemaani Piilari-sanomaa myös Keski-Suomeen. ”Niin sä olet se, joka piti lankoja käsissään toukokuussa Mataralla!” -ahaa-elämys on tullut kevään jälkeen vastaan useammassa paikassa.

Juuri minun kokoiseni vastuu

Olen toiminut Piilo-osaajissa aktiivisena koko jäsenyysaikani, koska olen halunnut saada asioita tapahtumaan sekä itseni että järjestön näkökulmasta. Piilarit tarjosi minulle keinon ottaa niskalenkki työnhausta: osaajaprofiilin kirjoittaminen oli ensimmäinen askel kohti piilotyönhakua ja tuota askelta olin viivytellyt pitkään ennen jäsenyyttäni. Onnistumisen tunteet Twitter-viesteihin tulleista tykkäyksistä ja Osaamismarkkinoille tulleista osallistujista jättivät pian ”Kiitos, ei kiitos” -viestien epäonnistumisen tunteet varjoonsa. Sain merkityksellistä tekemistä, joka antoi motivaatiota nousta aamuisin päivään, ja pystyin edistämään itselleni tärkeitä asioita myös työelämän ulkopuolella. Pääsin käyttämään asiantuntijuuttani ja ottamaan enemmän tuntumaa asiantuntijaroolissa toimimiseen.

Piilo-osaajissa toimiminen on tuntunut siinä mielessä turvalliselta, että aina epätietoisuuden tai hämmennyksen hetkellä olen voinut laittaa Slackiin kysymyksen ja hetken kuluttua olenkin jo saanut asiaan vastauksen ja ratkaisun. On ollut ihanaa auttaa ja tulla autetuksi vertaisryhmässä, jossa kaikilla on sama päämäärä: tehdä osaajien löytämisestä ja osaamisen markkinoinnista kuplivan hauskaa. Ja niitä hauskuuden kuplia on tähän puolivuotiseen toden totta riittänyt!

sinikka-kauhanen-kuva1367Kirjoittaja Sinikka Kauhanen on Piilo-osaajien vuoden 2019 hallituksen varajäsen ja aktiiviosaaja, joka löysi puolessa vuodessa Piilareiden avustamana uransa seuraavan askeleen ja on tästä yhteisölle ikuisesti kiitollinen.

a different perspective lightbulb

Järkeä, intoa ja kuunteluharjoituksia

Viime aikoihin asti olen pitänyt itseäni ensisijaisesti realistisena pessimistinä, mutta sitten pysähdyin kuuntelemaan itseäni ja minäkuvani muuttui.

Ensimmäinen havahtuminen tapahtui siskoni keittiössä heinäkuun lopulla. Kuvailin löytämääni avointa työpaikkaa ja käytin sanoja ”Tää ois kiva paikka”. Sitten tajunnassani jysähti, sillä muistin käyttäneeni samaa ilmaisua jokaisesta työtilaisuudesta, jota olin viimeisen vuoden aikana tavoitellut.

Elokuussa havahduin toisen kerran, kun kerroin keittiökohtauksesta ystävälleni puhelimessa. Siinä jutellessani tajusin, että tämä kehityskulku oli startannut jo keväällä liittyessäni Piilo-osaajiin. Synttäriblogista voi lukea, millaisilla sanoilla kuvailin silloin muutoksia työnhaun mentaliteetissani.

Kolmas, ja suurin, havahtuminen ravisteli minua Aava & Bangin Markkinointivirittämön toisessa orientaatiopäivässä. Siellä puhuttiin merkityksestä. Olinhan minä merkityksestä aiemminkin kuullut ja sitä heppoisesti pyöritellyt, mutta nyt sitä suorastaan moukaroitiin kallooni.

Ja hyvä niin.

Parempia pohdintoja, maagisempia merkityksiä

A Different Perpsective Coloring Book for Adults

Kuvat: A_Different_Perspective / Pixabay

Aiempi ajatusprosessini oli kulkenut tasolla ”Työpaikka pitää saada”. Miksi? ”No öö… Koska siitä saa palkkaa, jolla saa ruokaa?”

Maslow’n tarvehierarkian täyttäminen ja laajemmassa mittakaavassa elämässä kiinni pysyminen on tietysti kivaa. Mutta se ei ole mahtavaa. Toinen pohdintaketjuni ”Haluan yhteiskunnallisesti muutosta tekevään työpaikkaan”. Miksi? ”No öö… Koska mä olen yhteiskuntatieteilijä?” oli aivan yhtä tyhjän kanssa.

Kaikeksi onnekseni olen nyt päässyt Markkinointivirittämön kautta paitsi rakentamaan itselleni työpaikkaa myös rakentamaan sitä yhteiskunnallista muutosta tekevään yritykseen. Täysin en osaa sanoa, onko kyseessä alitajunnassa pyöritellyn oikean ajatusprosessin lopputulos vai mielettömän hyvä tuuri.

Merkityksellisyys ja asioiden järkeviltä tuntuminen voi olla vain pienen vinksautuksen päässä näköpiiristä. Sitä vinksautusta kannattaa etsiä ja hakea, sillä se voi mullistaa niin työnhaun kuin suhtautumisen elämään. Olen osannut iloita uudesta työstäni ja sen tuomista mahdollisuuksista monipuolisesti, minkä lisäksi olen kokenut laajempaa onnellisuutta itsestäni työntekijänä ja, niin mahtipontisen kliseiseltä kuin se kuulostaakin, ihmisenä.

Mistä vinksautuksen löytää? Itsestään ja innostuksen alkulähteistään, kunhan osaa vähän kuunnella.

Sinikka KauhanenKirjoittaja Sinikka Kauhanen on sisällöntuottaja, joka on parhaillaan monipuolistamassa itseään digimarkkinoijaksi ja joka ei pitkään aikaan uskonut työnhakuajasta voivan olla mitään hyötyä.

Hyvä videoesittely tuo esiin persoonan

Hiljattain Piilo-osaajien blogissa käsiteltiin sosiaalisen median viimeisimpiä trendejä. Niin somessa kuin työnhakuvalmennuksissa videon arvo kasvaa koko ajan. Kun videon tarkoitus, viesti ja muutama perusjuttu ovat kunnossa, hyvän videon saa aikaan vähällä vaivalla.

Tarkoitus ja ulkoasu

Kun tavoitteena on kiteyttää osaaminen ja jättää itsestään muistijälki rekrytoijalle, on tärkeintä miettiä, mitä esittelyllään tahtoo sanoa ja miten parhaiten tuo omaa persoonaansa esiin. Lopputuloksen on kuvastettava tekijäänsä.

Videon ulkoasuun pätevät samat säännöt kuin työhaastatteluun: vaatteiden ja esiintyjän on näytettävä siistiltä ja työympäristöön sopivalta. Tukan hapsotus ja aamupalatahrat poskista kannattaa siis tsekata etukäteen, jottei jokin yksityiskohta jää huomaamatta ja harmita muuten hyvässä lopputuloksessa.

Jalusta, valaistus ja tausta

Kuvaa videon sitten puhelimella, tabletilla tai kannettavalla tietokoneella, kannattaa laite asettaa tasaiselle alustalle tuettuna. Käsivaralla kuvaaminen ei ole suositeltavaa, sillä se aiheuttaa kuvaan häiritsevää tärinää. Kalliiden kamerajalustojen omistaminen ei ole tarpeellista: riittää, kun pinoaa kirjoja pöydälle ja tukee puhelimen niitä vasten. Takakamerassa on usein etukameraa parempi laatu, joten kuvaaminen kannattaa tehdä sillä.

Luonnonvalo on paras apu kotivideoissa. Siispä ikkunat paljaaksi verhoista ja kuvaukset käyntiin mieluummin keskipäivällä kuin iltahämärässä! Vastavaloon kuvaaminen tekee kuvasta tumman; kasvojen kääntäminen valoa kohti on suotuisampaa.

Taustan tärkein ominaisuus on rauhallisuus. Pelkkä valkoinen seinä voi kuitenkin olla tylsä, joten taustaa voi elävöittää kasveilla, tauluilla tai jollain omaa persoonaa kuvaavalla esineellä. Istuma- ja seisomakorkeutta muuttamalla on helppo vaikuttaa taustaan, kunhan ryhti ja asento pysyvät hyvänä.

Artem_Apukhtin - Pixabay

Kuva: Artem_Apukhtin / Pixabay

Käsikirjoitus ja esiintyminen

Sopiva mitta esittelyvideolle on noin minuutti. Kaksikin on vielä hyväksyttävissä, mutta sitä ei saa ylittää, sillä rekrytoijilla ei välttämättä ole aikaa paneutua pitkään videoon. Siksi käsikirjoitus on tärkeä: esittelyn, osaamisen ja lopputervehdyksen hiominen tuottaa toivotun lopputuloksen.

Simppeli kaava videoesittelyn käsikirjoitukseen on esittely, mielenkiinnon herätys esimerkiksi onnistumiskokemuksella, osaamisen kiteytys ja jatkotoimenpiteen, kuten yhteydenottopyynnön, esittäminen. Painopisteen pitäminen siinä, mitä esiintyjällä on tarjota organisaation käyttöön, saa sisällön kuulostamaan kiinnostavalta.

Käsikirjoituksen harjoitteleminen on suotavaa, koska se takaa sujuvan esiintymisen. Kameralle juttelu voi aluksi jännittää ja tehdä esiintymisestä väkinäisen, mutta hyvä uutinen on se, että videolla esiintyminen muuttuu kerta kerralta luontevammaksi. Videota voi kuvata useampana päivänä peräkkäin, jolloin jälkipään otot ovat usein eniten esiintyjänsä näköisiä.

FIrmBee - Pixabay

Kuva: FirmBee / Pixabay

Muokkaaminen ja julkaisu

Internetistä ja puhelimien sovelluskaupoista löytyy ilmaisia sovelluksia, joilla videon voi muokata. Editointia helpottaa, kun ennen ja jälkeen oton pitää tauon, jolloin vain pysyy paikallaan ja katsoo kameraan hymyillen. Yksinkertaisimmillaan videosta voi leikata epäonnistuneet kohdat pois. Jos oppimis- ja kikkailuhalua löytyy enemmän, voi videon esimerkiksi tekstittää. Lopputulosta kannattaa katsella läpi useampaan otteeseen ja uskalluksen mukaan pyytää mielipiteitä myös lähipiiriltä.

Lähipiiriä kannattaa hyödyntää myös videon postituksessa: lähettämällä videon samalla tyylillä perheenjäsenelle saa varmuuden siitä, että vastaanottaja saa videon auki. Yksi keino jakaa videota on ladata se Google Driveen ja lisätä jaettuna linkkinä hakemukseen.

 

sinikka-kauhanen-kuva1367

Kirjoittaja Sinikka Kauhanen on sisällöntuottaja ja verkkoviestijä, joka on työnhaun edetessä uskaltautunut kameran linssin toisellekin puolelle.