Uutta viiniä vanhassa leilissä – Työllistämispalvelut aktiivimallissa

Aktiivimallin ensimmäinen 3kk tarkastelujakso on ohi. Kela julkaisi eilen arvion työttömyysturvaa saavien asiakkaidensa osallistumisesta aktiivisuusehdon mukaisiin toimiin. Verrattuna viime vuoteen, ei aktiivisuudessa nähty juurikaan käyttäytymisen muutosta. Aktiivisuusehdon oli alkuvuonna, kuten aiemminkin, täyttänyt noin puolet työttömistä.

Aktiivisuus tarkoittaa toimeliaisuutta ja sanalla on positiivinen kaiku. Huonompi kaiku lähteekin kun sana yhdistetään työvoimapolitiikkaan. Ensimmäiset aktiivisen työvoimapolitiikan mallit esiteltiin jo 1940-luvulla. Mallien syntysijat löytyvät Ruotsista ja tarkemmin ay-liike LO:n ekonomisteilta ( Rehn & Meidner ). Aktiivinen työvoimapolitiikka mallinnettiin korkeasuhdanteen aikana ja se perustuu ajatukseen turvata täystyöllisyys.  Suomessa on harjoitettu aktiivista työvoimapolitiikkaa aina 90-luvun lamaan asti. Se keskittyi oikeuteen saada ja tehdä töitä. Nyt kuitenkin aktiivimallin myötä aktiivinen työvoimapolitiikka on kääntynyt työttömyyden ja rakennemuutoksen ratkaisijan asemaan.

Aktiivisella työvoimapolitiikalla on työvoiman kysynnän ohella myös tarjontaa säätelevä rooli.  Valitettavasti työn tarjonnasta eli aktiivimallin ehtojen mukaisen työnhaun aktiivisuuden lisääntymisestä on vaikea saada tietoa. Palveluiden kysynnästä voidaan tehdä kuitenkin jo jotain johtopäätöksiä.

hand-wine-glass-bowl-red-color-1074889-pxhere.com

Palveluiden tarjonnan määrää on säädellyt aktiivimallille asetettu tavoite olla kustannusneutraali. Tämä tarkoittaa, että passiivisista toimista (päivärahat)  koituneet säästöt siirtyvät aktiiviseen työvoimapolitiikan puolelle. Nämä tulevat kuitenkin vasta viiveellä.  Aktiivitoimien palveluihin on luvattu lisäbudjettia kehysriihessä tarkoittaa, että palveluiden kysyntä on siis joka tapauksessa kasvanut. Aktiivitoimien resurssien suhde passiivitoimiin on myös keskeinen tapa arvioida, missä määrin maassa harjoitetaan aktiivista työvoimapolitiikka. Tästä on varmasti myös tulossa ensi vuonna viimeistään kiinnostavia lukuja. Suomessa  nämä luvut ovat olleet vaatimattomia verrattuna aktiivimallin esikuvana pidettyyn Tanskaan.

”Eri työntekijäryhmät tarvitsevat erilaisia palveluja. Minkälaiset palvelut ovat tarpeen ja hyödyllisiä? Kenelle ne ovat tarpeen ja hyödyllisiä? Kuka määrittelee tämän hyödyn?”

Työvoimapalvelut ovat suurelle osaa työnhakijoista asianmukaisia ja hyödyllisiä, mutta niihin osallistumista säätelee myös valikoituvuus. Toisaalta aktiivinen työvoimapolitiikka on jo tarkoitusperiltään selektiivistä, jossa työmarkkinat nähdään jakautuneiksi osatyömarkkinoiksi. Eli eri työntekijäryhmät tarvitsevat erilaisia palveluja. Nyt tullaankin sitten asian ytimeen. Minkälaiset palvelut ovat tarpeen ja hyödyllisiä? Ja vielä. Kenelle ne ovat tarpeen ja hyödyllisiä? Kuka määrittelee tämän hyödyn?

Erilaisilla osatyömarkkinoilla on hyötyä erilaisista aktiivisuuden tavoista. Tärkeintä onkin miettiä, miten erilaisia aktiivisuuden osoittamisen tapoja hyväksytään ja sovelletaanko niitä kattavan valikoivasti. Se, minkälaisia keinoja käytetään, riippuu siitä minkälaista työvoimaa ohjataan. Selektiivisyyttä on myös se, että osatyömarkkinoiden erilaiset työllistymisprosessit ymmärretään ja tunnustetaan, sekä palveluja sovelletaan niiden mukaisesti. Tämä on avain siihen, että aktiivinen työmarkkinapolitiikka on oikeasti toimivaa ja tarkoituksenmukaista. Kaikki lähtee siitä, että mikä on työnhakijan palveluntarve.

”Korkeasti koulutetuille asiantuntijoille tarjonta  ja hyöty perinteisissä työvoimakoulutuksissa onkin vähäistä.”

Palveluntarvetta tulee arvioida ensisijassa työllistymisen edistämisen näkökulmasta. Te-keskuksen tarjoamat palvelut tähän ovat työnhakuvalmennusta, uravalmennusta ja työhönvalmennusta. Näissä palveluissa opetellaan hakemaan töitä hyvin mekaanisesti ja muotoillaan tarvittavat dokumentit. Mutta kysymys kuuluu, entä jos työnhakija on jo näissä taidoissa jo hyvin pitkällä ja uudelleenkoulutukseen ei ei tarvetta? Korkeasti koulutetuille asiantuntijoille tarjonta  ja hyöty perinteisissä työvoimakoulutuksissa onkin vähäistä. Myös työnhakutaidot ovat yleensä hyvät. Meillä on jo pitkältä ajalta tutkimustietoa siitä, kuinka hyödyt työllisyyspalveluista vaihtelevat.

Omaehtoinen työnhaku on asiantuntijatyössä tyypillinen ja tehokas tapa työllistyä. Korkeasti koulutetut käyttävät myös runsaasti erilaisia kanavia ja verkostoja työllistymisensä edistämiseen. Verkostomaista yhteistoimintaa on ideoitu myös itse. Yhteisöllisyyteen perustuva ja pienryhmissä tapahtuva toiminta tuottaa myös loistavia tuloksia. Näistä esimerkkinä Piilo-osaajat hanke. Asiantuntijatason vertaistukeen perustuvalla ryhmämuotoisella toiminnalla onkin tutkitusti myös erittäin hyviä tuloksia työllistymiseen.

Vertaistuen merkityksen ydin on siinä, että on olemassa muitakin ihmisiä, joilta voi saada emotionaalista ja tiedollista tukea sekä käytännön apua. Eräänlaista vertaismentorointia. Sosiaaliseen tukeen perustuvasta vertaistoiminnasta on tutkimusten mukaan kiistatonta hyötyä osallistujille. Kriittisissä hetkissä se on jopa yksilöllistä tukea tuloksellisempaa. Samankaltainen elämäntilanne toimii myös voimavarana. Ihmiselle on  myös myötäsyntyistä hakea tukea muista ihmisistä. Piilo-osaajiin liittymisen motiivina on aina yhteinen halu muutokseen ja kehitykseen.

”Yhteinen päämäärä sekä positiivisessa hengessä osaamista ja vahvuuksia tukeva yhteisö on vaikutuksiltaan erittäin merkittävä.”

Työllistymiseen tarvitaan räätälöityjä keinoja ja tämä tarkoittaa myös monipuolisia palveluja. Nyt meillä on jo olemassa monia erilaisia aktiivisuuden tapoja, mutta nämä on ohitettu. Jostain syystä aktiivimallin strategiassa ei ole haluttu hyödyntää tai tunnustaa kaikkia aktiivisuuden mahdollisuuksia. Tätä näkökulmaa aktiivimallissa tulisi kiireesti laajentaa. Tästä hyötyvät ihan kaikki. Rajattujen resurssien vuoksi raskaammat palvelut tulisi kohdentaa niitä kipeimmin tarvitseville. Koska palveluihin on tulossa lisäbudjettia, se tarkoittaa palveluiden kysynnän myös nousseen. Työ ja elinkeinoministeriölle annetun suosituksen mukaan sen tulisi kartoittaa miten lainsäädäntö ja soveltamisohjeet estävät yksityisen palveluntarjoajien paremman hyödyntämisen aktiivisen työvoimapolitiikan tuloksekkaammassa kohdentamisessa. Kapeat normit eivät palvele ketään. Vähiten aktiivisia työnhakijoita.

Näyttää siltä, että aktiivimalli ei ole tuonut mitään uutta työllistymistä edistäviin palveluihin. Se on jopa pikemminkin kaventanut niiden käyttöä. Aktiivimalli on työvoimapolitiikkana vain uutta viiniä vanhassa leilissä. Palveluiksi hyväksyttävää toimintaa onkin kiireellisesti laajennettava ja joustavoitettava. On oltava rohkeampi, avoimempi ja innovatiivisempi. Selektiivisyyttä on toteutettava kaikkia työnhakijaryhmiä huomioiden yhtä lailla. Määritelmät aktiivisuudesta eivät siksi voi olla enää jatkossa näin kapeita.

 

kristiina paavola
Kirjoittaja Kristiina Paavola on espoolainen työmarkkina-asiantuntija, työelämän tutkija ja yrittäjä, joka koordinoi Piilo-osaajien toimintaa pääkaupunkiseudulla.

Advertisement

Seuraako aktiivimallista jotain hyvääkin?

Kaikki alkoi siitä, kun hallitus otti  tavoitteekseen 72 prosentin työllisyysasteen.  Sitten pantiinkin tuulemaan! Työllisyyden nostaminen rakennettiin  määräaikaishaastatteluiden (2017), työttömyysturvan aktiivimallin (2018) sekä aktiivisen työnhaun velvoitteen (2019) varaan.

Vuosi sitten te-keskuksissa aloitettiin työttömien määräaikaishaastattelut 3kk välein. Ne aiheuttivat ensin tyrmistystä, mutta lopulta tiiviimpi yhteydenpito arvioitiin enemmin positiiviseksi. Eikä ihme: tämä ”työttömyyspaketin” ensimmäinen steppi suunniteltiin ja myös toteutettiin mallikaasti. Lisättyjen määrärahojen turvin työvoimapalveluihin palkattiin runsaasti uusia työntekijöitä sekä lisärahoituksilla varauduttiin ostamaan haastattelupalveluja myös yrityksiltä.  Pääpaino oli palvella jokaista työnhakijaa yksilöllisesti, tavoitteellisesti ja erilaiset tilanteet huomioivalla tavalla. Suuntana oli henkilökohtaisen palvelun lisääminen. Tämän vuoden alusta voimaan tullut aktiivimalli olikin sitten jotain ihan muuta.

Tänään 2.2.2018 Senaatintori täyttyy SAK:n organisoiman, aktiivimallia ja hallituksen toimintaa vastustavan, poliittisen mielenilmaisun osallistujista. Aktiivimallin vastustus kohdentuu sen epätasa-arvoisuuteen,  byrokraattisuuteen sekä työttömyysturvaa leikkaavaan luonteeseen. Myös resurssien puute on tuotu esiin. SAK:n tavoitteena on peruuttaa aktiivimalli sekä lopettaa myös seuraavan vaiheen eli aktiivisen työnhaun ”pakkohakulain” valmistelu.

SAK:n toiminta on ymmärrettävää. Aktiivimallin ehdot täyttääkseen tulee osallistua riittävästi joko työntekoon tai koulutukseen. Mutta ongelmana tietenkin on, että näitä työnteon tai kouluttautumisen paikkoja ei ole. Mutta on tässä jotain hyvääkin. Käänteisesti tässä on käsillä aktiivimallin olemassaolon positiivisuuden ydin! Työllistymisessä on nyt ymmärretty työnhakijoiden palveluiden merkitys. Tämä puute on nostettu kertaheitolla esiin. Te-toimistojen ja ostopalvelujen kanssa yhteistyössä toteutetut  työllistämispalvelut kun nostavat tutkitusti työllistymisen todennäköisyttä kaikkein tehokkaimmin.

Palveluista on pulaa ja erityisesti korkeasti koulutetuille ja asiantuntijatyöstä työttömiksi jääneille suunnattuja työllistämistä edistäviä palveluita on tarjolla niukasti. Esimerkiksi kotikaupungissani Espoossa on noin 3000 korkeakoulutettua työtöntä, mutta työvoimapalvelujen listoilla koulutuksia on tarjolla vain muutama ja nekin on suunnattu vain hyvin rajatulle osaamisalueelle. Tarvitaan kipeästi lisää erilaisia palveluja ja juuri tässä näen aktiivimallin toimineen tämän puutteen näyttäjänä ja nostajana, kävipä laille myöhemmin sitten miten tahansa.

_5003686

Kuva: Laura Tammisto / Studio Torkkeli Oy

Mothers in Business MiB ry:n alla toimiva Piilo-osaajat -hanke tuo selkeästi esiin, kuinka toimet edistää omaa työllistymistä voivat olla luovia ja raikkaita. Vastaavia työnhakijoista itsestään lähteneitä yhteisöllisiä projekteja on vaikeaa löytää.  Suosio ja menestys ovat kuitenkin todistaneet, että tarve on olemassa ja että projekti on myös toimiva. Aktiivimallin yhteydessä on puhuttu, miten erilaisista syistä ja lähtökohdista työttömyys kumpuaa. On selvä, että tällöin myös työllistymisen reitit ovat erilaisia. Piilo-osaajat on yksi reitti. Joillekin se ei sovi, mutta toisille se voi olla ylivoimaisesti paras työllistymisen polku.

Piilo-osaajien tapaiset omaehtoiset työllistymiseen tähtäävät projektit ovat mitä parhain esimerkki omaehtoisesta aktiivisuudesta ja miksei myös toimivasta työllisyyspalvelusta. Viimeistään tulossa olevaan aktiivisen työnhaun velvoitteeseen tulisikin voida sisällyttää monipuolisuutta. On ollut paljon puhetta tarpeesta saada palveluita, joissa käyttäjien tarpeet ja toiveet olisi huomioitu. Tässä olisi nyt sellainen.

 

kristiina paavolaKirjoittaja Kristiina Paavola on Espoolainen työmarkkina-asiantuntija, joka koordinoi Piilo-osaajien toimintaa pääkaupunkiseudulla.