Teknologia syö leipäsi

AI, yleiskäyttöinen automaatio ja koneoppiminen muokkaavat lähitulevaisuuttamme, mutta, vievätkö ne leivän suustamme vai mahdollistavatko ne enemmän leipää kaikille?

Monien sattumien summana olen nyt kolmen viikon aikana katsonut useita tunteja videomateriaalia aiheesta, ja lukenut kymmeniä artikkeleita. Videoissa ja osassa artikkeleita äänen ovat päässeet mm.

• Richard Susskind
• Daniel Susskind
• Kevin Kelly
• Erik Brynjolfsson
• Chris Anderson

eli aivan kevytsarjalaisista ei ole kysymys.

Katsomani ja lukemani perusteella vallitseva konsensus on, että kaikki ammattiryhmät – niin bussikuskit kuin koodarit – ovat yhtälailla uhattuina. Jolleivat muut tekijät kuten ilmastonmuutos estä, olemme seuraavan 20 vuoden aikana yhteiskuntina sekä palkansaajina tai -maksajina suurien kysymysien edessä.

Teknologinen kehitys tapahtuu yhtäaikaa kaikkialla. Yhteiskuntien, yksilöiden ja valtioiden täytyisi toimia yhteisenä rintamana, jotta talousjärjestelmien ja yhteiskuntien vaatimat muutokset tapahtuisivat mahdollisimman koordinoituina.

Nationalistinen politiikka ja nurkkakuntaisuus ovat tällä hetkellä ne suurimmat esteet, jotka seisovat meidän ja mahdollisen tulevaisuuden välissä. Totta, työpaikkoja tulee katoamaan. Työtehtäviä tulee katoamaan, mutta uusia syntyy. Esimerkkinä voimme käyttää sairaanhoitajaa. Vuonna 1950 ja vuonna 2019 on olemassa sairaanhoitajan ammatti, mutta tehtäviä, joita sairaanhoitaja teki vuonna 1950, ei oikeastaan ole enää olemassa.

Bussikuljettajan tehtävässä voi olla iloinen jo nyt.

Nuorempi ystäväni, joka on laillani teknologiauskovainen, heitti ilmoille ajatuksen: jospa siinä vaiheessa, kun automaattinen ja itseohjautuva joukkoliikenne toteutuu, busseissa ei ole kuljettajaa vaan tervehtijä. Joku, jonka tehtävä on toivottaa matkustajat tervetulleeksi ja ehkä auttaa niissä asioissa, joita itsestään liikkuva ja automatisoitu bussi ei osaa hoitaa.

Teknologinen kehitys myös mahdollistaa sen, että työpäivän pituus ei ole enää 8 tuntia, klo 8-16, vaan se voi olla neljä tuntia. Neljän tunnin vuoroissa näille bussitervehtijöille on enemmän tarvetta. Samalla teknologinen, yhteiskunnallinen ja talousjärjestelmien muutos tarkoittaa, että aamu-unisten ei tarvitse lähteä sinne töihin 4:45 eikä iltaunisten tarvitse olla töissä klo 20 jälkeen.

Vallitsee konsensus siitä, että teknologinen kehitys muuttaa yhteiskuntaa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita konsensusta siitä, olemmeko nyt tiellä, jonka seurauksena kehitämme tekoälyn, joka ylittää meidän oman kapasiteettimme. Kevin Kelly sanoo seuraavaa:

”AI will become a commodity that anyone can buy. It is an alien mind, more focused and specific than the human mind that still learns, adapts and changes overtime.”

”Vapaa rutiineista”

Automaatio, koneoppiminen ja se mitä kutsumme tekoälyksi mahdollistaa sen, että jos ihminen asetetaan keskiöön, voimme vapauttaa suuren joukon erilaisia ihmisiä rutiinitehtävistä ja mahdollistaa uusia asioita. Tämä kumminkin vaatii paljon, enkä ainakaan minä tiedä, olemmeko me siihen valmiita.

 

Kirjoittaja Tommi Helenius omaa uteliaan mielen ja kokeilee mielellään erilaisia asioita ICT-alaa sivuten. Pelkkä Excelien pyörittely ei innosta, joten Tommi toimii mielellään ihmisten ja teknologian välimaastossa, liiketoiminnan ja tekniikan välisenä tulkkina.

Advertisement

Ihminen – Vapaa ajasta ja paikasta vaan ei vuorovaikutuksesta

Osaamisen ennakointifoorumi OEF maalaa tulevaisuuskuvaa vuoteen 2035. Kuvassa vaikuttavimpina tekijöinä ovat teknologinen ja kestävä kehitys. Nämä muuttavat asiakkaiden ja yritysten toimintaa, ja ne tulevat oleellisiksi toiminta- ja kilpailuedellytyksiksi. Säveltäjä, yrittäjä ja futuristi Perttu Pölönen kehottaa tulevaisuuspäivän tekstissään nuoria keskustelemaan isovanhempien kanssa siitä, mikä on pysyvää: mikä tämän kaiken muutospuheen keskellä on ja tulee olemaan pysyvää?

OEF kuvaa teknologisen ja ekologisuuden tuomaa muutosta maailmaan, mutta muistuttaa myös, että kyse ei ole vain digitalisaation teknologisesta ulottuvuudesta: digitaaliseen osaamiseen liittyy myös tiedollinen, vuorovaikutteinen, asiakaslähtöinen ja turvallisuutta korostava ulottuvuus. Käytännössä teollisilla aloilla digitalisaatio parantaa lopputuotteen laatua ja tuottavuutta. Palvelualoilla se on vielä kesken, vaikka automaatio, big data, alustatalous ja analytiikka tulevat sinne jäädäkseen.

Digitalisaatio on jo tuonut työelämään useita eri sovelluksia ja järjestelmiä, joita käytetään päivittäin – myös vapaa-ajalla. Sovellukset keskeyttävät helposti keskittymisen käsillä olevaan tehtävään. Se kuormittaa. Professori Minna Huotilaisen mukaan silloin saa myös vähemmän ideoita eli luova ongelmanratkaisukyky heikkenee:

”Ihmiset ovat tosi huolissaan omasta keskittymiskyvystään, tarkkaavaisuudestaan ja muistinsa pätkimisestä.”

Minna Huotilainen nimeää tämän aivojen pysyväksi palohälytykseksi. Huvittavaa kyllä, ongelmanratkaisukyky on esitetty yhdeksi metataidoksi tulevaisuuden työelämässä. Mutta se käsillä oleva tehtävä vaatii osaamista: se on pysyvää. Se on kaiken keskiössä.

Ongelmanratkaisukyky on oleellinen taito tulevaisuuden työelämässä.

Kun asiakkaiden ja yritysten toiminta muuttuu, muutoksen ydintä tulee olemaan ihmisten toimiminen eli vuorovaikutus ajasta ja paikasta riippumattomissa verkostoissa. Tämä luo palvelusektorille tarpeen kehittää palveluita asiakaslähtöisesti eli kehittää uudenlaisia ratkaisuja vuorovaikutteiseen asiakaspalveluun. OEF-raportissa keinoiksi nostetaan palvelumuotoilu ja automaatio.

Ajattelen, että näissä uutena datalähteenä tulevat olemaan Camilla Tuomisen mukaansatempaavasti keskusteluun nostamat tunteet. Jari Saarenpää esittää pohjaksi hyvälle esimies-alaissuhteelle arvostetuksi tulemisen, turvallisuuden, yhteenkuuluvuuden, vaikuttavuuden ja reiluuden tunteita. Ajattelen, että ilman kuulluksi tulemista ei synny kauppoja: siten tämänkaltaiset tunteet ovat avainasemassa myös asiakassuhteessa. OEF-raportissa tuodaan esiin tämänkaltaisten asioiden käsittely varhaiskasvatuksesta alkaen. Tunteita on aina ollut ja tulee aina olemaan: tämä on pysyvää.

Tätä blogitekstiä kirjoittaessani vaikuttaa siltä, että

• Ihmisen tarve ikiaikaiselle tavallisen tylsälle hommalle pysyy. Yksinkertainen, toistuva tekeminen, jossa ajatukset saavat vaeltaa vapaina ilman paineita mielelle. Paradoksaalisesti tämä on myös hyvin ratkaisukeskeinen tila. Voisiko siitä tulla asiantuntijatyön työnteon muoto, työväline, joka on nyt alkuun alkanut ilmetä esimerkiksi kävelypalavereina?
• Osaaminen pysyy ytimessä. Se vain usein unohtuu mainita tulevaisuusvisioissa. Osaamista voi luoda myös pysyvistä, ehkä itsestään selviltä vaikuttavista asioista, kuten tunteista.

Nämä kaksi tulisi yhdistää mielekkäällä ja kestävällä tavalla.

Kirjoittaja Satu Manner on tietojohtamiseen ja data-analytiikkaan suuntautuva diplomi-insinööri, joka on teknologian lisäksi loputtoman kiinnostunut ihmisestä ja ikiaikaisuuksista – sekä näiden yhdistämisestä mielekkäästi ja kestävästi.

10 kultaista sääntöä yhteisö- tai yritysblogin koordinointiin – onnistu yhdessä!

Yhteisö- tai yritysblogi on loistava tapa kertoa yrityksen kuulumisista ja toimii myös markkinointikanavana. Jos kirjoittajia on useita, homma vaatii koordinointia, suunnittelua, ja ennakointia. Seuraavilla kymmenellä säännöllä toimii myös Piilo-osaajien blogi.

1. Ota kavereita avuksi

Blogin koordinointi onnistuu paremmin, kun sitä tekee yhdessä jonkun kanssa. Myös suunnittelu ja toiminnan kehittäminen on hedelmällisempää, kun ideoijia on useampia. Unohtamatta sitä, että näin esimerkiksi tekstien julkaisu ei ole vain yhden henkilön varassa.

2. Tee blogista yhteinen

Anna koko organisaatiolle mahdollisuus osallistua blogin sisällön toteuttamiseen ja suunnitteluun. Miksi blogia pidetään ja kenelle se on suunnattu? Mitä apua omaan työhön ja osaamiseen blogin avulla voi saada?

3. Suunnittele ajoissa

Tee vuosisuunnitelma, johon on sijoitettu yritykselle tärkeät tiedossa olevat tapahtumat. Kysy ja sovi kirjoitusvuorot vähintään kuukautta etukäteen. Jätä kuitenkin varaa mahdollisille muutoksille ja ajankohtaisille julkaisuille.

Kuva: Karoliina Nurmi

4. Anna aikataulu ja ohjeet

Tee selkeät ohjeet blogin aihepiiristä, tekstien rakenteesta ja aineistojen toimittamisen aikatauluista. Vakiomuotoinen aineisto pitää yritysblogin yhtenäisenä ja helpottaa sekä kirjoittajien että tekstien julkaisijoiden työtä. Varmista, että sinulla on sovittujen kirjoittajien yhteystiedot mahdollisia tarkennuksia varten.

5. Auta, opasta ja seuraa

Pidä yllä aihepankkia, josta voi valita aiheen tai saada inspiraatiota sen mietintään. Perehdytä kirjoittajat blogikirjoittamisen perusteisiin esimerkiksi tekstin sopiva pituus, otsikointi ja linkit. Varmista aika ajoin, että kirjoitusvuorot ovat muistissa.

6. Varaudu muutoksiin

Pidä varalla muutama teksti valmiina julkaistavaksi. Yllättäviä tilanteita tulee aina. Tämä on tärkeää varsinkin, jos blogilla on säännöllinen julkaisuaikataulu.

7. Anna palautetta

Anna palautetta kirjoittajille, sekä vahvuuksista että kehityskohteista. Yksi mahdollisuus on myös sopia työparit, jotka sparraavat toisiaan. Tai järjestää kanava, jossa teksteistä voi laajemminkin pyytää kommentteja. Muista kiittää blogin toteuttamiseen osallistuvia.

Kuva: Elina Pelto

8. Sovi julkaisun säännöt

Jos kirjoittajia on useita, on järkevää, että tekstien julkaisu blogiin on keskitetty muutamalle henkilölle. Sopikaa, mitä muutoksia julkaisija saa tehdä tekstiin. Merkittäviin muutoksiin kannattaa pyytää lupa tekstin kirjoittajalta.

9. Kirjoita myös itse

Koordinoinnin lisäksi sinun kannattaa osallistua tekstien kirjoittamiseen. Näin näet parhaiten, miten homma toimii ja missä on kehityskohteita. Ei pidä unohtaa myöskään esimerkin vaikutusta ja omaa mahdollisuutta oppia blogitekstin kirjoittamisesta.

10. Muista markkinointi

Lopuksi, muista markkinointi . Kun teksti on julkaistu, siitä kannattaa ehdottomasti kertoa yrityksen somekanavissa. Kannustaa myös työntekijöitä jakamaan julkaisuja omissa kanavissaan.

Ennen kaikkea, aloita rohkeasti ja kokeile. Tekemällä löydätte juuri teidän organisaatioonne sopivan toimintatavan!

Kirjoittaja Kaisa Selamo on hyvinvoinnista, viestinnästä ja itsensä johtamisesta kiinnostunut diplomi-insinööri, joka jakaa aikansa perheen, työn ja työnhaun kesken. Ja on samalla sietämättömän onnellinen.

Näin tuot osaamisesi esiin selfievideon avulla

Selatessasi mitä tahansa somekanavaa voit huomata, että videoiden määrä on lisääntynyt ja lisääntyy jatkuvasti. Video on kumminkin yhä vähemmistössä työnhakukeinona. Laadukkaalla selfievideolla erotut joukosta positiivisesti! Nappaa tästä vinkit sen toteuttamiseen.

Videoissa ei ole kyse enää suloisista kissavideoista, vaan ruudusta pukkaa esiin, jos jonkinmoista puhuvaa päätä. Videoiden taso vaihtelee harrastajasta ammattilaiseen ja kaikkeen siltä väliltä. Ei siis ihme, että kynnys oman videon tekemiseen voi olla korkea kuin Mount Everest, jos vertailukohtana on ammattilaisen kädenjälki.

Rohkeasti tekemään sitä kauan pohtimaasi ensimmäistä selfievideota

Ei kannata kuitenkaan lannistua, vaan katsoa kaiken tasoisia videoita oppimismielessä. Voit pohtia, millainen video sinusta on miellyttävää katsoa ja millaiset elementit siinä ovat esillä. Videot ovat tulleet myös osaksi rekrytointeja. Voi olla, että työnantaja pyytää ilmoituksessaan lyhyttä videota hakemuksen sijaan tai saat kutsun videohaastatteluun. Toisaalta itse vapaaehtoisesti lähetetty lyhyt tervehdysvideo hakemuksen liitteenä on oiva tapa erottautua hakijajoukosta, joten miksi ei. Videon tekeminen ei ole vaikeaa, kun kyse on ns. selfietyyppisestä videosta. Itse olen lähettänyt videotervehdyksiä työhakemuksen liitteenä ilman sen suurempaa editointia ja olen saanut tästä paljon kiitosta.

Muutama asia on kuitenkin hyvä ottaa huomioon, jotta sinä pysyt videon keskipisteenä ja se olisi katsojalle mahdollisimman vaivatonta katsoa ja kuunnella. Näiden huomioiminen ei vaadi studio-olosuhteita, vaan hieman etukäteisvalmistautumista.

Kannustan sinua kokeilemaan, vaikka kynnys tuntuisikin mahdottomalta ylittää. En ole itse videoalan ammattilainen, mutta vuorovaikutuksen kylläkin. Ja video on aina myös vuorovaikutusta. Siinä on tavoite – viesti, joka halutaan katsojalle välittää ja toivotaan saavan katsojassa jonkinlainen tunnetila aikaan.

Puhuva pää ruudulla

Selfie-videoista puhutaan usein puhuvana päänä. Sitähän se onkin ja ratkaisevaa on, miten puhuva pää toimii ja miltä se katsojan ruudulla näyttää. Katsojaa voi ärsyttää, jos video on kuvattu liian läheltä – pää ns. tunkee ruudusta ulos. Itse huomaan vertaavani tätä siihen, jos olisin kasvotusten puhujan kanssa, ja hän olisi liian lähellä kasvojani. Ei miellyttävä tunne. Joku voisi ajatella, että siihen auttaa kun siirtää omaa ruutuaan kauemmaksi, mutta kyse on myös siitä, että puhuja menettää suuren määrän sanattoman viestinnän työkalujaan, kuten vartalon liikkeen ja käsien viestiä vahvistavan voiman sekä kuvan keveyden.

Ääni

Toinen tärkeä tekijä on kuvakulma ja sen vaikutus ääneen. Usein videot ovat käytännön syistä kuvattu alakulmasta – kännykän kamera on asetettu esim. pöydälle, jolloin puhuja katsoo alaviistoon. Tämä kuuluu usein äänessä. Koitapa vaikka heti esitellä itsesi ensin siten, että painat leukaasi kevyesti kohti rintaasi ja sitten nostat leukasi, katsot suoraan eteesi ja esittelet itsesi uudelleen. Huomaatko eron äänentuotossa? Nariseva ja ahtaasti kulkeva ääni ovat myös rasite puhujalle sekä vaikeaa kuulijalle kuunnella.

Ääni on muutenkin tärkeä ja kannattaa ehdottomasti miettiä lisämikrofonin hankkimista, varsinkin jos kuvaat ulkona. Silloin taustahälyt ja esim. tuuli eivät pääse pilaamaan muuten hyvää suoritustasi. Kaikuva tila on myös huono kuvauspaikka. Tärkeää on itse kuunnella oma video sellaisena, kuin sen aiot julkaista.

Valaistus

Selfievideo ei edellytä missään nimessä studiovalaistusta, mutta liikaa varjoja tekevässä valossa ei kannata kuvata. Luonnonvalo on lähes eittämättä paras ja tasaisin. Itse kuvasin ensimmäiset videot oman kotini makuuhuoneessa klo 14-16 välisenä aikana, jolloin aurinko paistoi huoneeseen tasaisesti ja seinätapetti toi taustalle mukavaa sävyä. Jos kuvaat keinovalossa, niin valot kannattaa asetella siten, että ne eivät luo erityisesti kasvoillesi epätasaisia varjoja. Itse olen käyttänyt valon pehmentäjänä valkoista T-paitaa ja vauvan harsoa. Hätä keinot keksii tässäkin!

Tausta

Taustan ei tarvitse olla yksivärinen ja sopiva tapetti voikin tuoda mukavaa pirteyttä videoon. Tausta kannattaa myös kurkata ja tarkistaa, etteivät taustatapetissa kauniisti kasvavat kukat yllättäen kasva hyvinkin symmetrisesti puhujan korvista katsojan silmin katsottuna.

Liikkuva telakka

Olen ollut itse luennolla aiheesta, jossa ammattikuvaaja sanoi, että pahinta on kuva, joka heiluu sekä vaaka- että pystysuorassa. Silmä kestää hyvin vielä heilumisen yhteen suuntaan, mutta kahteen tekee jo tiukkaa. Parasta onkin, jos videon saa kuvattua siten, että kamera on kiinnitettynä ja stabiilina. Moni tykkää kuitenkin kuvata liikkeessä ja itsekin pidän liikkeestä, silloin esim. selfiekeppi on hyvä kaveri.

Muistiinpanot

Entäpä sitten ne muistiinpanot, joita välillä voisi vilkuilla, kun ajatus karkaa. Mielestäni muistiinpanot ovat tarvittaessa hyvä tuki ja puhujan olisi hyvä miettiä miten ne asettelee. Moni tavoittelee ns. piilomuistiinpanoja, eli että katsoja ei huomaisi niiden vilkuilua. Itse kannatan kuitenkin avoimia muistiinpanoja, jos niitä käyttää. Moni ajattelee, että on noloa katsoa muistiinpanojaan. Näin ei ole, vaan usein ne myös tahdittavat ja tauottavat puhetta mukavasti. Suosin kokeilemaan molempia, jos kumpikaan tapa ei ole itselle luontaista.

No nyt pitäisi julkaista!

Jo videon suunnitteluvaiheessa on hyvä miettiä kanavaa, jossa haluaa julkaista. Suositellun videon pituus eri kanavissa vaihtelee. Jos teet videon työnhaun tueksi, niin itse olen pitäytynyt 2 minuutin maksimiajassa ja ladannut videon YouTubeen salattuna. Linkin olen lähettänyt työnantajalle sähköpostin mukana. On myös mielenkiintoista seurata, kuinka monta katselukertaa videosi saa.

Moni kuuluttaa mielellään myös tekstityksen perään, mutta älä pidä sitä kynnyksenä. Sitäkin voi sitten ajan kanssa harjoitella. Ensimmäinen tavoitteesi on tehdä ensimmäinen selfievideosi. Muista, sinä osaat ja sinä olet hyvä!

Halutessasi voit kirjata kommentteihin omat vinkkisi tai linkkisi hyviin ohjeisiin, ne otetaan ilolla itsekin vastaan ja moni aloittelijakin niistä hyötyy.

Kirjoittaja Petra Alijärvi on organisaation ja ihmisten piilossa olevan potentiaalin arkeologi. Hän on vahva visionääri, jolle vain taivas on rajana.

Oppilas ja asenne

Viime vuosituhannella syntynyt ja kiinnostunut tulevaisuudesta, tekoälystä ja opiskelusta. Minä. -Miksi en vain tyydy elämään normaaliarkea eli töihin-kotiin-sohvalle-jääkaapille-uutiset rutiiniin pohjautuvaan elämään?

Olen utelias. Haluan ymmärtää mitä ympärilläni tapahtuu, miksi tapahtuu ja mitä vaikutuksia tapahtumilla on. Olen opiskelija ja teen läksyjä, jotka nykymuodossaan ovat paljolti niitä harjoitustöiden lopussa kysyttyjä omia näkemyksiä ja johtopäätöksiä oppimastani. Tietystikään en tee tätä yksin, vaan pienryhmässä erilaisin kokoonpanoin.

Keskustelemme ja jaamme ajatuksia sekä vaihtelemme näkökulmaa -kuin katselisimme keskellämme olevaa kristallipalloa, jonka heijastama kuva on kaikille vähän erilainen. Yhdessä toisiamme kuunnellen saamme näkemyksistämme yhdessä riittävän tarkan kokonaiskuvan. Ja kuvassa on kaikille jotakin uutta, jota ennen ei ole huomannut.

Oppilaana oleminen on minulle elinikäinen rooli, josta en osaa ja halua luopua. Sillä pidän itseni nuorena ja voin osallistua ympärilläni käytävään keskusteluun. Ajantasallaoloa, mistä Marko Suomi hyvin kirjoitti.

Toinen merkityksellinen ajuri, joka mielestäni vaikuttaa paljon elämänlaatuun on asenne. Ei mitä tahansa asenne yleisesti, vaan etsivä asenne kaikkea pieniäkin mahdollisuuksia kohti. Toistaiseksi en ole törmännyt sellaiseen asiaan, joka olisi kaikilta osin täysin mahdoton. Aina on löytynyt jokin tapa, keino edetä. Minulle itselleni, asiakkaalleni tai verkostoni jäsenelle.

Kuva: Karoliina Nurmi

Asennoidun ongelmiin peruslähtökohtaisen positiivisesti ja vahvasti ratkaisuhakuisesti. Pengon uteliaisuuttani ongelman ilmenemän eli sen miltä se näyttää ja miten se vaikuttaa, yritän ymmärtää sen ytimen. Ja TIEDÄN, että siihen on ratkaisu, minulla tai hyvin usein jollakin keskustelukaverillani verkostossa. Joskus ratkaisu on enemmän piilossa ja joskus se on niin näkyvillä ettei sitä tule heti huomanneeksi.

Noista yllämainituista syistä johtuu etten vierasta uusia asioita. Ne kiinnostavat ja niillä on mahdollista ratkaista ongelmia. Esimerkiksi digitalisaatio on monesti ratkaisu tiedonkulun ja johtamiseen liittyvän raportoinnin laadun ongelmiin. IoT auttaa häiriöherkkyyden tunnistamisessa ja huoltoennakoinnissa. Erilaiset AR ja muut visualisoivat järjestelmät tuovat markkinointiin ja myyntiin huomattavan helppouden. Internet kaikkineen ratkaiseen tiedonvälityksen hitauteen liittyviä ongelmia sekä tavoitettavuuden kysymyksiä.

Kun sinulla, lukijani, on jossakin kohdassa epäily antaa nuorempien mennä eteenpäin, niin mieti kuitenkin kahdesti mikset itsekin ole mukana. Tuomassa kokemustasi. Ja pitämässä hauskaa.

Ja minä olen aina valmis keskustelemaan tulevaisuudesta 🙂

Kirjoittaja on Matti Kortteus mahdollisuusbongari, ideoiden kytkijä, onnistumiskapeikkojen hoonaaja. Etsin ongelmia. Olen jumittunut kehittämiseen ja ratkaisunhakuun. Tutkailen palveluita, digitalisaatiota, viestintää. Välillä infraa ja liikennettä. Joskus ärsytän ja härnään. @kortteus